[Takaisin kirjoituksiin ] [Aivan alkuun]
TURUN SAARISTO 2003 ENNEN HELTEITÄ

Monipuolista matkan tekoa

Vaihtelevat reitit

Kesällä 2003 pidin tilapäistä asuntoa jonkin aikaa kotoisassa Turussa. Sieltä käsin oli kätevä liikkua Turun lähellä olevassa saaristossa. Opiskeluvuosina ja myöhempinä Turun vuosina se oli jäänyt tekemättä. Matkasin useita pieniä matkoja. Testasin ensin bussiyhteyksiä Paraisille, Korpposeen ja Brandön kuntaan. Itse asiassa Brändö kuuluu Ahvenanmaan maakuntaan ja sitä ei kai luokitella Turun saaristoon.

Kulkuneuvojen nimiä

Näillä kesän matkoilla piti siis oppia uusia käsitteitä. Saaristossa liikkuu losseja, yhteysaluksia ja on kai vielä yhdysaluksia. Lossit lienevät ainoa selkeä käsite mantereella kasvaneella. Ensimmäinen lossimatkani autolla oli Korppooseen. Olin toki pari kertaa aikaisemmin ollut bussin kyydissä, joka taas puolestaan meni lossin kyytiin.
Nämä erilaiset kulkuneuvot olivat elämys mantereella kasvaneelle. Piti selvitellä aikatauluja ja oppia tuntemaan niillä liikkumisen periaatteita. Esimerkiksi se oli positiivinen yllätys, että jalkamiehenä pääsi Brändön eteläkärjestä *ilmaiseksi* Ahvenanmaalle.

Brandö - heti käärme

Esimatka bussilla
Brandö on siis Ahvenanmaahan kuuluva saaristokunta. Sinne pääsee bussilla Turusta Kustavin kautta. Tein ensimmäisen matkan Brandön kuntaan turvallisesti bussilla - ja samantien takaisin . Bussi menee sinne kerran päivässä ja palaa melkein samantien takaisin. Se käy kääntymässä Torsholmassa, joka on Ahvenanmaan pääsaarelle (se, jossa on Maarianhamina) menevän lautan lähtöpiste. Ensimmäisenä bussista katsellessa jää mieleen kapea ja punertava asvalttitie. Olikohan niin, että asvaltin hiekka on sekoitettu paikallisesta laadusta. Pari-kolme kertaa Brandön reittiä mennessäni jäi myös mieleen pyöräilijät niin kone- kuin jalkavoimallakin menevät. Näillä välineillä näissä maisemissa on hienoa liikkua. Tosin mieluiten toivoo tietenkin poutasäätä.
Pisimmän visiitin Brandön kuntaan tein aloittaessani kiertomatkaa Turku- Brandö-Ahvenanmaa (Maarianhamina)- Kökar-Korppoo-Turku. Aloitin matkani bussilla ja jäin pois kunnan keskuksessa. Kävin kaupassa ja kävellessäni sinne noin 200 metrin matkan tiellä oli kuollut kyy. Se muistutti saariston luonnosta. Ostin kaupasta evästä ja tutkailin kylää. Mieleen jäi ainakin jokin pankki, jonka konttori ei ollut turhan paljoa auki, olikohan kerran pari viikossa.
Iltahuvit saaristossa
Kylältä pääsi kävelemällä majoituspaikkaan, joka oli mökkikylä. Mökki oli siisti ja siinä tietenkin nukkui hyvin. Muistaakseni tarkistin, että mökissä ei ollut ylimääräisiä rakoja, joista olisi voinut tulla käärmeitä. Ja olikohan se vielä pohjaratkaisultaan muutaman kiven päällä, ettei lonkeroilla ollut mahdollisuuksia lymytä välipohjissa tai muissa sellaisissa paikoissa.
Kuten aina vieraassa paikassa (hotellissa) uhkaa hotellikuolema lomallakin. Siksi olin ajatellut sen verran iltaohjelmaa, että kävin lähellä olevassa baarissa. Se oli jokin kesäkahvila, jossa oli vanhempaa väkeä ja kotoisa tunnelma. Ruotsia puhumalla pärjäsi parhaiten.
Aamuksi olin tilannut taksin, joka vei sinne Torsholmaan Maarianhaminaan lähtevälle lautalle. Aamiaisella tuli hyvä mieli, kun pystyi ruotsiksi pari "small-talk" -lausetta kertomaan.

Turku- Brandö-Ahvenanmaa (Maarianhamina)- Kökar-Korppoo-Turku ke 9.7. - pe 11.7.2003

Tämä kiertomatka oli siis huolella suunniteltu. Aloitussaarella Brandössä oli kartoitettu maastoa ja aikataulut oli selvitetty. Liikkuminen oli siinä mielessä helppoa, että käytin julkisia kulkuneuvoja: ilmaisia lauttoja, busseja ja pari kertaa paikallista taksia. Silloin ei tarvitse varailla autolle paikkoja ja mahdollisesti jopa jonotella.
Kaunis aamu oli siis valjennut Brandön kunnassa (saaressa) ja taksi haki mökkikylästä Torsholmaan noin yhdeksän maissa. Rannassa odottikin melko iso laiva (tai lautta, alus ...?), joka oli matkalla Hummelvikiin, samalle isolle saarelle, jossa on Maarianhamina. (Virallisesti sanottuna on kyse Ålandstrafikenin saaristolautoista.) Laivalla oli jonkinverran juomaa ja ruokaakin tarjolla. Hämäävintä siinä oli, että ilman konevoimalla kulkevaa kulkuvälinettä itse matka on ilmainen. Katselin rannalla olevia ja huomasin, että olin lähes ainoa jalankulkija. Ainoastaan yksi ihminen oli jalkavoimalla liikkeellä. Hänen kansssan sitten juttelin enemmänkin "laivassa".
"Alkuasukas"
"Laivassa" juttelin siis tavallaan paikallisen Brandöläisen kanssa. Hän oli oikeastaan mökkiläinen. Hän oli kai syntyjään saarelta, mutta opiskeli Turussa. Sain kuulla esimerkiksi kuinka mökillä on aivan arkipäivää, että otetaan nurkasta lapio ja läiskitään käärmeitä. Eipä siinä kai mitään ihmeellistä, kun on pienestä pitäen siihen tottunut. Hänellä oli sukulaisia Maarianhaminassa. Tuntui jotenkin eksoottiselta jutella hieman suomea murtavan, ikänsä näillä seuduilla kasvaneen kanssa. En väitä, että ihmiset olisivat erilaisia, mutta maisemat ja liikkumistavat ovat aivan erikoisia mantereella kasvaneelle.
Bussi-Maarianhamina-bussi
Saaristolautta tuli Hummelvikiin, josta jatkettiin bussilla Maarianhaminaan. Maarianhaminassa oli sen verran aikaa, että ehti kahville ennen seuraavaa bussimatkaan Långnäsiin. Sieltä lähti saaristolautta Kökarin saarelle (kuntaan). Bussimatkalla Maarianhaminaan oli mukava kuunnella tietoja matkan varrella olevista paikoista. Olihan "oppaani" viettänyt paljon aikaa Maarianhaminassakin.
Maarianhamina oli tuttu vuonna 2000 tapahtuneesta ensivierailusta. Mieleen jäi taas hieman ulkomaalainen tunnelma. Siellä tulisi ehkä käytyä useammankin, mutta saaristoyhteydet ovat hieman monimutkaisia ja toisaalta perinteisellä Ruotsinlaivalla meneminen on liian tuttua. Jäljellä oli siis vielä yksi saaristolautta, joka vei Kökariin.
Kökar -kohteliasta väkeä
Kökar on pienehkö saaristokunta, joka ainakin kesällä herää eloon. Olin tilannut täällä lauttaa vastaan taksin, joka vei majoituspaikkaan. Se oli hieman tasokkaampi kuin mökkikylä, mutta ei aivan Cumulus -tasoinen. Illalla väsyneenä sain kuitenkin vielä hyvän (ja kalliin) aterian. Jotenkin oli matkustelusta ja aikataulujen lukemisesta niin väsynyt, ettei jaksanut kesäillassa kovin paljoa saarella kävellä. Hotellista vain jäi mieleen kummallinen (hyvässä mielessä) tunnelma. Iltasella ihmiset toivottivat hyvää yötä toisilleen. Tulipa mieleen, että jos toivottelisit jossain mantereen Cumuluksessa vaikka talvi-iltana hyviä öitä, mitähän siitä seuraisi. No talossa talon tavalla, ihan mukavia tällaiset pienet kohteliaisuudet. Saattahan olla, että yöpyjät ovat paljolti purjehtijoita tai veneilijöitä, jotka tervehtivät toisiaan merillä ja tällainen tapa on kai sisävesilläkin. Loppumatka ja loppukesä
Kökarissa valkeni taas kaunis kesäaamu ja taksi vei saaristolautalle. Sen määränpää oli Galtbysssa Korppoossa, joka on jo melko lähellä Turkua. Sieltä oli bussiyhteys Turkuun saakka. Tosin bussi kiersi kai jonkin varuskunnan kauttta. Olin ainoa bussimatkustaja (kuten usein) ja minun oli poistuttava bussista siksi aikaa, kun bussi kävi kääntymässä varsinaisella varuskunta-alueella. Kävi siinä joku vartijakin, tosin ei puhunut mitään. Jännittävän militaristista touhua ihan yllättäen keskellä kesälomaa.
Tämä matka jäi erityisesti mieleen sen vuoksi, että melkein päivän-parin päästä alkoivat pitkät ja kuumat helteet. Olikohan niin, että Tampereellakin oli yli 30 astetta virallisesti kokonainen viikko. Samana kesänä samoilla helteillä oli vielä edessä viikon ulkomaalausurakka (ainakin toistaiseksi maalit ovat pysyneet seinillä). Nyt kesälllä 2007 elokuun (ainoat) helteet eivät ole mitään siihen verrtattuna. Saaristossa kesä oli ollut leppeimmillään: aurinkoista ja eikä liian kuumaa.
Oma maailma
Lappi on oma maailmansa, mutta harvemmin tulee ajatelleeksi, että parin sadan kilometrin päässä pääkaupungista ja ihan Turun nurkalla on myös oma luontonsa ja paikka, jossa on jopa jotain eksotiikkaa. Sinne meneminen ja siellä liikkuminen vaatii kuitenkin hieman suunnittelua, niin ja ehkä sen kauniin sään

14.08.2007