Sibelius, Leino, Noponen, V. Salmi, Irwin, Hellsten

TÖISSÄ

Lyseon aika oli vähän niinkuin olisi töissä käynyt. Siellä oli ihan hyvät opettajat ja opinnot sujuivat jotenkin eli vuosi ja luokka. Täytyy todeta, että sen jälkeen on tullut tuplittua monesti. Joistakin paikoista olisi pitänyt poistua nopeammin. En muista Lyseosta mitään erityisen ikävää, mutta ei se nyt niin kohokohtakaan ollut. Muistoissani ovat sensijaan lukiota edeltävät koulut ja sen jälkeiset yliopistot. Myös monet pienetkin koulutukset ja kurssit ovat olleet mieleenpainuvia kokemuksia.

AHKERUUS

Ehkä Lyseossa oppi ahkeruutta, koska oli pakko. Kun ei ole kielipäätä, oli tehtävä töitä lujasti ja siltikään ei tahtonut onnistua tarpeeksi hyvin kieliopinnoissa; ja sekös laiskaa nuorta miestä harmitti.

RANGAISTUKSET

Töistä tuli mieleeni, että minähän olin edelläkävijä liukuvan työajan käytössä. Sovelsin lukiossa omaa kehittämääni joustavaa työaikaa, varsinkin aamusta –siis myöhentämällä kouluuntuloa. Tietenkin ne aina sitten korvattiin iltaisin istuntoina.

KOULUN ENNUSTEET - JA ERÄS AINE

Lyseo-aikana ei mikään kiinnostanut, ainoastaan pakosta tuli jotain luettua. Nyt taas kiinnostaisi vähän kaikki, mutta harvoin ehtii perehtyä siihen, mihin haluaisi.

TIEDON HANKINTA

Eräs kuudennella luokalla kirjoitettu aine on jäänyt hyvin mieleen (terveisiä opettaja Maija Kaukiaiselle). Sen ydinsisältö oli, että liika tieto rasittaa, on hyödytöntä jne.. Lupasin pyrkiä elämään niin, ettei tarvitse hankkia turhan paljon tietoa, vain jotkut perusopinnot Riittäisivät ja sillä siisti. Ei voi olla käänteisempää ennustetta, petetympää lupausta:

• Monta vuotta olen ollut kiinnostunut vähän kaikesta ja luulisi, että töidenkin puitteissa olisi perehdyttävä aina uuteen.
• Mikä hulluinta pidän uuden opiskelusta ja tiedon hankkimisesta

LISÄÄ ENNUSTEITA

Toinen äidinkielen opettaja (oli myös rehtorina) Pekka Iisa sanoi kahdeksannella, että "ei teistä kenestäkään kirjailijaa tule". No ehkä hän tarkoitti itseään elättävää kirjailijaa, mutta kyllä näitä rivejä joskus on mukava kirjoitella.

MATEMATIIKASTA

Jos ei ollut kielipäätä, onneksi yksi oppiaine sujui hiukan inhimillisemmin ponnistuksin:

Matematiikkahan oli siitä erikoinen oppiaine, että opiskelin siinä jopa kaksi ylimääräistä kurssia, huippusaavutus minulta. Tosin aiheena oli todennäköisyyslaskenta ja sehän oli ajankohtaista korttipelien taitamiseksi, tosin vasta yliopisto-opinnoissa sain tuon pokerin hallintaan –siis matemaattisesti –taloudellisesta puolesta en sano mitään. (huom. 02.12.2010, eipä ole miljoonatuloja tullut siitäkään, teoriaosaamisesta huolimatta)

Kouluaikaisesta mielenkiinnosta ja opinnoista huolimatta matematiikan parissa työskentely on jäänyt hyvin vähälle. Muutenhan tietyt koulumatematiikan perusteet olisivat turvallista tietoa –ne eivät sinänsä muutu –siis jotain pysyvää tässä muuttuvassa (tiedon, Tiedon) maailmassa.

KOULUN LOPPUENNUSTE JA KAIPAUS

Rehtorimme Heimo Kaukiainen sanoi lakkiaisten puheessa, ettei teistä tule huippukirurgeja eikä ydinfyysikoita, mutta jokainen löydätte kyllä paikkanne yhteiskunnassa; eli hyvin sanottu. Jokaisellahan on paikkansa yhteiskunnassa, joka edes jollain tavalla yrittää eteenpäin, tätä hän varmaankin tarkoitti.

Nyt kun Lyseolla on juhlavuosi, täytyy kai sittenkin todeta jotain juhlallista: Ehkä ne vuodet opettivat ahkeruutta ja sinnikkyyttä.

Ja täytyyhän sitä aina kaivata jotain: Kunpa jälkeenpäin olisi saanut sen nuoren miehen kyynisyyden ja kylmän realismin takaisin. Sillä olisi ollut ehkä pari kertaa käyttöä. Yleensähän ihmisen kehityskulku menee toisinpäin nuoruuden idealismista realismin kautta kyynisyyteen, mutta en ole muutenkaan kai aina valtavirtaa kulkenut.