Autoilun iloja

Useille autoilu lienee arkipäivää ja pakkopullaa esimerkiksi työmatkojen muodossa, joista ei juuri iloja löydy: ruuhkia, kustannuksia, kiirettä.

VAPAUTTA KESKELLÄ ARKIPÄIVÄÄ

Koska en ole autoillut paljon, osaan nauttia siitä muutenkin, mutta onko kukaan huomannut työmatka-autoilussa erästä vapauden ilmenemismuotoa?

Ainakin minä lasken oman ajan alkavan siitä hetkestä, kun astun autoon ja poistun työpaikalta. Jos käytän julkisia kulkuneuvoja, vapaa-aika alkaa vasta, kun ollaan perillä.

YKSIN –JOSKUS

Onko kukaan kiireisempi ihminen huomannut, että päivässä on sentään muutama hetki, jolloin voi olla yksin. (- niin, mutta ne kännykät, nehän tunkeutuvat peltikuorenkin läpi).

AUTOILU EDISTÄÄ KUNTOILUA

Ja onko kukaan huomannut, että kaikesta propagandasta huolimatta autoilu voi päinvastoin kuin luulisi, edistää ruumiinkultturia. Pääset kätevästi kaupungeissa metsäisten pururatojen ääreen, talvella tavoitetaan hiihtomaastot ja tietenkin sisälikuntaakin tulee tehtyä, jos matkat ja varusteiden siirrot hoituvat kätevästi.

HINTA –KULUTUSMENOT KOHTUULLISIA

Puhutaan aina autoilun kustannuksista ja veroista. En nyt tiedä ovatko välittömät polttoainekulut, korjaukset ja vakuutukset nyt niin isoja- kyllä joustavasta liikkumisesta ja jopa hetkittäisestä vapauden tunteeesta voi maksaakin. Mutta sitä en voi lakata ihmettelemästä, että maanteillä likkuu pienen maasetukaupungin kaksion hintaisia menopelejä yhtä ihmistä kuljettaen. (En nyt tietenkään tarkoita tavara- ym liikennettä) Itse olen joskus liikkunut vain yksiön hintaisilla –yksin.

Onko sellaisessa järkeä, mistä ne rahat löytyvät äärettömän huonoon sijoitukseen- sijoituksen arvo häviää hetkessä ja tuotto on aivan immateriaalista? Onko se sen arvoista, eikö halvemmillakin välineillä voisi sitä liikkumisen vapautta toteuttaa? Ja eikö hetkittäistä pröystäilyn tarvettta (esimerkiksi kaukaisia sukulaisia katsomaan mennessä) voisi toteuttaa vuokravälineillä?

AUTOILUN ILOT UUDELLEEN

Jos autoilu tympii ja tuntuu arkipäiväiseltä – voisi kokeilla viikkoa julkisten varassa ja olisiko vielä hyvät kelit kokeilla vaikka omia jalkoja. Aikaa toki menee ja vaatinee suunnittelua hiukan –mutta näkökulma voisi avartua.