Ateneneum 14.05.2011 ja arjen sankaritPUHUTTELEVA NÄYTTELYAteneumissa oli viimeisiä päiviä auki näyttely Arjen sankarit. Otsikko oli selkokielinen ilmaisu termille naturalismi.Esillä oli maalauksia ja valokuvia ja kirjoja tavallisesta työnteosta maaseudulla, tehtaissa ja tavallisen kansan elämästä.
ULKOMAILTA, SUOMISÄVYTYKSELLÄTaulut oli valtaosaltaan hankittu ulkomailta, mutta suomalaisiakin oli saatu mukaan.Eero Järnefeltin taulu Raatajat rahanalaiset on tuttu jo koulukirjoista, mutta nyt ensimmäistä kertaa näki sen naturalistisena ja todella kaskisavun hajuisena ja raatamisen kuvana (lapsiparka likaisissa rääsyissä kaskenpoltossa) TODELLISUUS SELLAISENA KUIN SE ONToisaalta opin, että naturalismi tarkoittaa todellisuuden kuvaamista sellaisena kuin se on ottamatta sinällään kantaa aiheeseen.Vähän päinvastoin kuin 60-70 -luvulla, kun piti ottaa kantaa asioihin joka teoksella ja taidemuodolla, vaikka ei olisi ollut aihettakaan- siis piti vääntää vaikka väkisin kannanottoa. KIRJALLISUUSKirjallisuuskin ja näyttämötaide voivat olla naturalismia. Meidän Minna Canth ja ranskalainen Emile Zola olivat naturalisteja.Toisaalta tuntuu erikoiselta etteivätkö esimerkiksi Canthin kuvaukset naisen (huonosta) asemasta olisi jonkinlainen kannanotto, eikä pelkkä kuvaus. SISÄINEN SANKARIAikoinaan meille tuli käsite Sisäinen sankaruus, sisäinen sankari. Tämän näyttelyn teoksista oli kyllä kaukana itseään (itsekkäästi) kehittävä sisäinen sankari. Niissä oli työtä ja puurtamista pienen leivän saamiseksi.KEVENNYSNäyttelyn jälkeen kaipasi kevennystä ja sitä löytyi yläkerran perusnäyttelystä. Taistelevat metsot -teos tuo mieleen kevään ja sen riemun. Toisaalta on myönnettävä, että taistelusta siinäkin on kyse: taistelusta puolisosta, varsinaisen näyttelyn teoksissa oli taistelua elannosta. |