|
[Takaisin kirjoituksiin ]
[Aivan alkuun]
MÄNTÄN MATKA TO 08.10.2009
Sisällysluettelo
Torstai 08.10.2009
1. MÄNTTÄ JA SERLACHIUKSEN TEHTAAT alkuun Muistisääntö: 1) G.A , 2) Gösta, 3) R. Erik, 4) Gustaf Tässä ovat Serlachiuksen suvun tehtaanjohtajat alenevassa polvessa eli hyvin lyhyesti teollisuuden ja Mäntän historiaa.
Mänttä sijaitsee järvikannaksella, Keurusselän
ja Kuoreveden välissä. Siihen kannakselle koskivoiman ansiosta
ovat syntyneet Serlachiuksen tehtaat jo 1800-luvulla.
Siellä on vieläkin käynnissä pehmopaperitehdas, Serlat
ja Lambit tehdään siellä ja ensi vuonna aloitetaan
lisäinvestointeja - hyviä uutisia verrattuna moneen muuhun
paperi- ja metsäteollisuuspaikkakuntaan.
Serlachiuksen suku luopui suurelta osin yhtiöstään jo 1986, jolloin se fuusioitiin Metsäliiton teollisuuteen Metsä-Serlaksi. Samalla ryhmään liittyi Tampereen keskustassa edelleen toimiva kartonkitehdas Tako (nykyään Metsäliiton omistus M-Realin kautta) alkuun Eri versioita tauluista Mäntässä ja Kuusisaaressa(Helsingissä)
Gyllenbergin säätiön taidemuseossa Helsingin
Kuusisaaressa on paljon mm. Helen Scherfbeckin
maalauksia ja muutama Edelfeltin työ.
Toisaalta taas Mäntässä, Joensuun kartanossa, Serlachiuksen taidesäätiön museossa on "käänteinen versio": ihmiset on kuvattu terävinä, mutta rakennukset luonnosmaisiksi. Alunperin kartano oli Gösta S:n asuntona vuoteen 1942 ja nyt sen museonimenä onkin Gösta. Helen Schjerfbeck (1862-1946) ja Maria Wiik (1853-1928) tekivät noin vuonna 1887 kumpikin omanlaisensa version samasta kukka-asetelmasta ja viuhkasta ("Orvokkeja ja japanilainen viuhka"). Työ tehtiin yht'aikaa samassa tilassa. Toinen korosti hieman toisia asioita kuin toinen. Helen S:n versio aiheesta on nähtävillä Kuusisaaressa ja Maria W:n näkemys Mäntässä Näiden "toisten" versioiden näkeminen oli tällä kertaa Mäntän taiteellisen matkan aiheena. (Kuvaama)taide lohduttaa Yleensä vanha kuvaamataide (maalaukset, veistokset, patsaat) ja vaikkapa laajat sinfoniat ovat lohduttavia siinä mielessä, että ainakaan vielä yhteiskunnan tehostamistoimet eivät ole ulottuneet niihin (ajatus lainattu filosofi Maija-Riitta Ollilalta, Punainen lanka -ohjelma, uusinta lokakuussa 2009). Öljyvärityön tekeminen voi ja jopa saa kestää vuosia ja usein sinfoniankin sävellys kestää oman aikansa. Kuinka ihmeessä voitaisiin kouluttaa pikamaalareita ja tietokoneella säveltäviä pikasäveltäjäohjelmoijia. Aina taiteilijat ja kulttuuri ovat saaneet liian vähän rahaa, mutta toistaiseksi tukirahat eivät (kai?) ole sidottu esimerkiksi taulujen kappalemääriin. Se, joka tekisi halvemmalla yksikköä kohti, saisi tilauksen. Ja apurahat voisi ratkaista maalaustaiteessa paljolti taulujen pinta-alojen ja toimitusnopeuden mukaan. alkuun 3. TEOLLISTA HISTORIAA, GUSTAF -MUSEO, VALKOINEN TALO alkuun Serlachiuksen tehtaiden pääkonttori oli Mäntässä vuoteen 1986. Nykyään valkoinen vuonna 1934 valmistunut rakennus on museona ja saanut nimeksi Gustaf, viimeisen omistajajohtajan mukaan. llvespatsaat
Pääsisäänkäynnin portailla on kahta puolta samanlaiset
graniitti-ilvekset, ilvesäiti ja käpälissä
kaksi pentua (Jussi Mänty: "Ilvesemo pentuineen", tehty 1935).
Hieno patsas ja herkkä aihe, oliko
se sitten taas ihan sopiva teollisuusyhtymän konttoriin, sitä
voi miettiä. Kahvila tyylikäs Pääkonttori on sanalla sanoen upea. Esimerkiksi kahvio, joka on nimetty Sissiksi (Göstan 1. vaimon nimi) on selkeä ja hieno, ilmeisesti funkkistyyliä. Yhtä tyylikästä kahviota saa Helsingistäkin hakea, puhumattakaan että työpaikoilla olisi useinkaan pientä karsinaa kummempaa kahvikoppia. Ennen viihdyttiin - riskikeskittymä Pääkonttorissa tulee mieleen nykyajan matalat "pahviseinäkonttorit/kopit". Ylimmän johtajan sihteerilläkin oli mukava ikkunallinen huone ja sielläkin oli taidetta. Oliko aikoinaan tarkoitus viihtyä töissä ympäristönkin avulla? Itse tehtaiden siisteys, turvallisuus ja valoisuus paranivat vasta myöhemmin. Pääkonttorissa työskenteli vain noin 55 henkilöä. Koko konsernissa oli parhaimmillaan töissä 1950-luvulla noin 2 400. Siitä suurin osa noin 8 000 asukkaan Mäntässä. Siinäpä varsinainen "riskikeskittymä", jos nimittäin kaikki Mäntässä olevat tehtaat oltaisiin kerralla suljettu, mutta tällä hetkellä tulevaisuus näyttää hyvältä. 4. PYÖRÄAJELU LEMMENPOLULLA alkuun Gustaf -museolta saa lainaksi polkupyörän, jolla voi käydä Göstan taidemuseossa ja voihan "kylällä" muutenkin ajella. Mäntän keskustasta pääsee mm. Melasjärven ( osa Kuorevettä) rannassa olevaa polkua pitkin taidemuseolle (n. 3 km). Polun nimi on Lemmenpolku(!) ja tarina kertoo Göstan ratsastelleen sitä pitkin naistensa kanssa (tai ainakin hänellä oli kaksi virallista vaimoa). Polku oli kyllä varsin mutainen syyssateiden jälkeen. Myös kivet tekivät sen möykkyiseksi pienipyöräiselle lainapyörälle. Sää oli kyllä aurinkoisen kaunis ja lokakuun päivä parhaimmillaan. Gösta olisi kyllä saanut rakennuttaa jonkin lemmentemppelin, kuten Standersjöld Aulangolla, Hämeenlinnassa. Tai hän olisi voinut teetättää kauniin patsaan naiselleen/vaimolleen (ehkä tekikin), kun taidetta muutenkin harrasti. Gösta -museon seinällä on kyllä viralliset muotokuvat kummastakin sekä Göstasta että hänen toisesta vaimostaan.
(Taiteilijoiden vuosilukuja
teoksesta:
08.10.2009 |