|
[Takaisin kirjoituksiin ]
[Aivan alkuun]
VAPAAKAUPPASEMINAARI KOKKOLASSA ANDERS CHYDENIUKSEN HENGESSÄ LA 01.08.2009
Päivitys 07.01.2010
Iltalehdissä 28.12.2009 ja 04.01.2010
oli Isokallion kolumnit nuorten turhasta kouluttamisesta
sekä hieman kriittinen arvio koulutuksen viennistä.
Helsingin Sanomissa oli maanantain lehdessä 06.07.2009 ilmoitus vapaakauppaseminaarista, jonka alaotsikkona oli
Tämä jälkimmäinen alaotsikko oli se, joka varsinaisesti herätti kiinnostuksen ja tietenkin seminaarin esiintyjät alkaen Tasavallan Presidentistä Tarja Halosesta ja entisestä pääministeri Esko Ahosta.
Seminaari oli ilmainen ja ”tavallaan avoin”. Tämä seminaari on luonteva jatko toukokuussa olleelle tilaisuudelle, jossa olin kuuntelemassa Björn Wahlroosin kiteytyksiä laman syistä. Nyt kuultiin, että miten päästään eteenpäin. Seuraavassa kirjoitan omia mielipiteitä, seminaarilaisten mielipiteitä sekä selvittämiäni asioita. Kirjoitusta voi kommentoida osoitteella:
kommentti (at*) hellsten.fi
JÄRJESTELYT -TIEDOTUKSEN PUUTETTA alkuun Anders Chydenius ja hänen nimeään kantava säätiö olivat entuudestaan tuntemattomia (muistin koulutiedoista Chydeniuksen olleen kuitenkin ”joku talousmies”). Varsinkin vapaakauppaseminaari oli käsitteenä ennestään tuntematon. Vapaakauppa on muuten jo vanha (?) keksintö, jota EU ja muut länsimaat toteuttavat täysin voimin. Siis esiintyjät olivat sen verran nimekkäitä ja ajatukset, mitä he esittäisivät Suomen tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista olivat mielestäni käymisen arvoisia. Pahin puute seminaarin järjestelyissä oli, että säätiön eikä myöskään paikkana toimineen Kokkolan yliopistokeskuksen nettisivuilla ollut esimerkiksi osiona ”Ajankohtaista” minkäänlaista infoa seminaarin taustoista. Kesäaikana oli myös hankala tavoittaa henkilöä, joka olisi kertonut asioista enemmän; sellaista ei ollut nimetty. Tilaisuuden aluksi jaettiin kyllä hyvä ja informatiivinen esite, mutta sen olisi voinut postittaa ehkä etukäteenkin ja/tai sen sisältö olisi voinut olla internetissä em. sivuilla. Tuntuu vieläkin, nimittäin, positiivisessa mielessä, kummalliselta, että pääsee ilmaiseksi kuuntelemaan nimekkäitä (ja useimmat hyviä esiintyjiäkin) Suomen ja EU:n päättäjiä. Tällaiset tilaisuudet ovat yleensä varattuja toisille päättäjille ja paikat maksavat paljon. Alunperin tilaisuus olikin kaavailtu kutsuvieraspohjalta ja maksullisena. Sitten kuitenkin ajateltiin, että koska Tasavallan Presidentti esiintyy, on ehkä syytä pitää tilaisuuskin avoimena. Presidentti on kansan valitsema ja eikös Suomen tulevaisuus ole muutenkin yhteinen asia. Myös avoimuus sopii Chydeniuksen perinteeseen paremmin kuin sisäpiirissä tapahtuva työskentelytapa. alkuun ALOITUS POHJALAISELLA ITSEKEHULLA Seminaarin aloitus oli hieman yllättävä: se aloitettiin Kokkolan ja sen seutukunnan kehumisella. Se on opeteltava hyvä taito suomalaisellekin tuo itsensä kehuminen aiheesta (muuten emme menesty), mutta nyt kävin heti aluksi miettimään seminaarin tavoitteita ja kohderyhmää: Oliko se vain säätiön sidosryhmille ja seutukunnan asukkaille tai sieltä kotoisin oleville. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta muualta tulleena jäi hiukan miettimään, että olenko sittenkään täysin tervetullut. Arvostan todella pohjalaista yritteliästä ja suoraa tapaa toimia, mutta kuten edelläsanoin, mielestäni seminaarin aihe ja esiintyjät koskettavat jokaista suomalaista. Seminaarin rentous oli hyvä asia sinänsä. Olenkohan koskaan ollut noin hauskassa tilaisuudessa, jossa kuitenkin puhuttiin vakavista asioista rakentavassa hengessä. Seminaarin yksi otsikkohan oli luovuus ja se syntyy tunnetusti rennoissa olosuhteissa eikä virkamiesliturgian määräämänä pakkotyönä. Ensimmäinen osio kartoitti syitä ja taustoja, miksi lama ja siihen liittynyt rahoituskriisi tulivat. Olen niitä pohtinut jo Wahlroosin esityksen pohjalta ja nyt mainitsen vain, että ainakin komissaari Rehnin esityksestä jäi mieleen, että EU:n tasolla alettaisiin säädellä rahoitusmarkkinoita tarkemmin ja paremmin – toivotaan. alkuun SUOMEN MENESTYKSEN AVAIMET JA LUOVUUS - KOULUTUSTA alkuun Tämä jälkimmäinen osio oli kiinnostavin. Kellään ei välttämättä ole kuitenkaan tarkkaa viisautta siitä, että miten Suomi menestyisi parhaiten laman jälkeen ja siitä pitkälle eteenpäin. En odottanut mitään yllättäviä reseptejä tai menetelmiä, mutta paljon puhujilla oli kuitenkin annettavaa mietittäväksi. Koulutuksen tärkeys ja sen korostaminen olivat pienoinen yllätys, koska sitä ei pidetty ollenkaan kliseenä. Toisaalta esimerkiksi Raimo Väyrynen ulkopoliittisesta instituutista huomautti yhteenvedossaan, että onko järkeä, että Suomessa liikkuessa tulee vastaan kymmeniä kylttejä, joissa lukee ”Ammattikorkeakoulu”. Helsingin Sanomissa oli myös osuva pääkirjoitus kesällä, jossa sanottiin, että oppilaitokset antavat koulutusta sen tähden, että olisi virkoja; eivät sen tähden, että opiskelijat työllistyisivät ja saisivat töitä ja/tai että kansakunta menisi eteenpäin. Valtionosuuksien käytössä on myös ilmennyt väärinkäytöksiä valvonnan puutteen vuoksi. Esko Aho sanoi terävästi, että perusopetus ja yliopisto-opetus on pidettävä erillään. Kuulostaa itsestäänselvältä, mutta en voi pitää ihan oikeana suuntana sitäkään, että yliopistot vaativat sisäänpääsyssä ”mahdottomia” ja opiskelijoiden on melkeinpä opiskeltava yliopistotason opintoja päästäkseen haluamalleen alalle. Olisiko hyvä, jos sisäänpääsy olisi melko helppoa (yleensä muualla Euroopassa), mutta karsintaa tehtäisiin sitten opintojen edetessä. Toisaalta peruskoulun pitäisi olla riittävän ”helppo” ja olisiko lukionkin palattava juurilleen ja annettava hyvä yleissivitys, mutta pelkästään se. Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallisen puheenvuorosta jäi mieleen ainakin itselle vähän uudempia innovaatioita: sosiaaliset ja organisatoriset innovaatiot. Olisiko organisatorisista ”innovointia” ainakin rekrytointitapojen muutos. Sehän viimekädessä ratkaisee, miten organisaatioissa toimitaan ja kuinka ne menestyvät. Sitä ei pidetä tärkeänä, ellei ole suorastaan työvoimapula käytännön työntekijöistä jollakin matalapalkka-alalla (ehkä sekin pula meni jo). Onko ainoa oikea tapa rekrytoida samoista organisaatioista samantyyppisiä ihmisiä kuin ollaan itsekin; toki turvallista, mutta tuleeko sillä tavalla innovaatioita ja luovuutta? alkuun YHTEENVETO - BITTINIKKARIT JA PAPERI-INSINÖÖRIT LEIVÄTTÖMÄÄN PÖYTÄÄN ”Uusia ajatuksia toteutetaan vanhoilla rakenteilla” Otsikko jäi mieleen jostain kolumnista viime kesänä. Tarkemmin siinä sanottiin, että bittinikkarit ja teollisuusihmiset löytävät itsensä leivätttömän pöydän äärestä piankin. Olisiko niin, että se ohjelmointi ja sellunkeitto ei enää lyö leiville, olisiko se myönnettävä. Voisiko jopa peruskoulun opettaja ”tuotteistaa” hyvän peruskoulutusjärjestelmämme ja saada sitä myydyksi ulkomaille?
Onko suomalainen yrityskulttuuri sellainen, että se mahdollistaa ihmiselle luovan työkierron erityyppisissä organisaatiossa ja vaihtelevissa tehtävissä sitä haluaville, vai syntyykö se luovuus olemalla koko työikä samoissa töissä?
Syntyykö luovuutta, kun johtajat johtavat samantyyppisiä organisaatioita, missä ovat johtajantyönsä aloittaneet. (Esko Aho on johtanut koko Suomea ja nyt Nokiassa hieman pienempää kokonaisuutta, ajatteli opiskellakin (opiskeli myös) poliitikonuran vaihteluksi (lopuksi), mutta oli se aikanaan mahtava haloo. Luovuus ala-, ja tehtäväkiertoa tekemällä vaatii kovaa työtä, suhteita, kun sen pitäisi olla aivan luonnollista.) 05.10.2009 |