[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset] [verojutut] [Taxation in Finland]
06.10.2015

HANKINTAOIKEUS - REKRTYTOINNIN OIKEUSTURVA

Työnhakijoiden oikeudet

Työnhakijoilla massarekrytointia massafirmojen bulkkilomakkeilla

Metrolehdessä (ilmaisjakelulehti ainakin pääkaupunki seudulla) oli 24.08.2015 Laura Wasströmin kolumni työnhausta, hän oli harmissaan rekrytoinnin eri vaiheiden tiedottamisen puutteesta ja muista hieman kyseenalaisista menettelytavoista rekrytointiprosessissa.

Yritykset sitä vastoin saavat mahtavaa oikeusturvaa ja erittäin läpinäkyvää puolueetonta valintapolitiikkaa kilpaillessaan julkisen rahan tilaamilla palvelu- ja tavaramarkkinoilla. Työntekijöiden rekrytointi hoidetaan teknisenä prosessinakin vasemmalla kädellä. Siihen kuuluu osana naurettavat nettirekrytointikaavakesulkeiset, unohdetut tiedottamiset ja mukavien kavereiden suosinta ja privilegiona kulkevat virat.
Toisaalta lopultakin rekrytoinnissa olisi kyse käytöstavoista ja lainsäädäntöä voisi terävöittää, jotta työnhakijat saisivat vastaavantasoisen oikeusturvan kuin yritykset kilpaillessaan.

Laura kirjoitti kolumnissaan työnhaun PROSESSISTA. Hän ihmetteli, kuinka on vaikeaa eli lähes mahdotonta saada tietoa, missä vaiheessa oma työhakemus on. Hän ihmetteli myös, mitä ylipäätään henkilöstöihmiset tekevät varsinkin, kun rekrytointi on ulkoistettu ”ties mille välitysfirmalle” ja vastauksia mahdollisiin tiedusteluihin ei kuulu.

Hän kävi myös haastattelussa, jossa VASTA haastatteluvaiheessa sanottiin, että tämä on palkaton harjoittelupaikka. Varsinaisessa ilmoituksessa siis (eli puutteellinen ilmoitus) ei kerrottu ollenkaan sen "ilmaisuudesta". Nämä ovat kuvaavia esimerkkejä työvoiman hankintamarkkinoiden toiminnasta. Tilanne on ollut samankaltainen oikeastaan aina.

Varsinkin sen jälkeen, kun sähköiset palvelut tulivat helpottamaan tiedonkulkua ja yhteydenottoja ja työvoiman hankintaan otettiin mukaan erikoistuneet konsultit ja ”ties mitkä välitysfirmat”; niin tosiaan silloin se vähäinenkin tiedottaminen etu- ja jälkikäteen loppui.

PERUSTUSLAKI SUOJAA TYÖVOIMAA

Perustuslain mukaan julkisen vallan on huolehdittava **työvoiman suojelusta**. Perustuslaki 1999/731, 18 §). Joskus on ajateltu josko se vaikka tarkoittaisi, että kaikille halukkaille on järjestettävä työtä, mutta sen tulkinnan toimivuus on jo testattu käytännössä.

Toisaalta voisi pyytää ”suojelua” jo hakuvaiheessa organisaatioiden luokattomasti hoidetuista rekrytoinneista, kaikista työhallinnon yhtä luokattomista ”pukeudu hyvin ja ole iloinen –saat töitä sitten” - kursseilta ja sadoista erilaisista lomakkeista, joihin täytetään satoja kertoja samoja tietoja. Nyt on niin kätevää tämä digitalisaatio, kun keksittiin käänteentekevä uudistus, nettihaku eli korean näköinen kahden sarakkeen taulukko, joka on kuorrutettu aina hieman erilaisen näköiseksi.

Toki töissä JO olevia suojellaan lukuisilla laeilla työsuojelusta, tyäajoista ym. ja tietenkin ovat olemassa työehtosopimukset monien asioiden sääntelyä varten (jos niitä noudatetaan). Poispotkiminenkin jotenkin pidetään järkevän käytöksen rajoissa laeilla, se mahdollisen työsuhteen alkupää vaan on säätelemättä.

LAINSUOJA VAIN YRITYKSILLÄ

Rekrytoinnissa ja työpaikkojen täyttämisessä on kyseessä työvoiman HANKINTA yrityksille ja organisaatioille. Vertailen työnhakijan oikeusturvaa kilpailutilanteessa yritysten vastaavaan kilpailuun: julkiset hankinnat. Menettelytavat ovat laissa ”Laki julkisista hankinnoista 30.3.2007/348", lyhenne HL, ja oikeuskäytäntöä löytyy markkinaoikeuden ja KHO:n (korkein hallinto-oikeus) tuomioista.

Työnhaun menettelyihin sopii jonkin verran hallintolaki (6.6.2003/434), varsinkin 45 §:perusteluvelvollisuus ja 23 §:velvollisuus ilmoittaa käsittelyn etenemisestä).

Hallintolaki ei sinänsä velvoita yksityisiä työnantajia, jotka saavat tehdä rekrytointinsa miten huonoilla menettelytavoilla lystäävät ja niillä ei ole pelkoa siitä, että ilmoittelu ja tiedottaminen työnhakijoille olisi mikään erityinen sanktioitu (rangaistuksen uhalla tehostettu) velvollisuus, hyvä tapa se kyllä on.

Sitten on aivan eri juttu, kun ne itse ovat hakijoina hankintamarkkinoilla. Auta armias, jos naapurikilpailija sai urakan oman virheellisen hakemuksen ansiosta, kyllä juristiarmeija käy kaikki oikeusasteet lävitse. Yrityksille on oppaita ja koulutusta saatavissa vaikka kuinka paljon, että ei vain tapahtuisi tasapuolisuuden, objektiivisuuden, tiedottamisen ja vertailujen suhteen laiminlyöntejä.

Paha julkinen valta voi joskus vanhasta muistista koettaa suosia vaikka kunta-alalla paikallisia toimijoita. Työmarkkinoillahan kivojen kavereiden suosinta on ihan selviö. Nepotismia (sukulaisten suosimista) ja varsinaista korruptiota Suomessa ei sentään ole.

KILPAILUTTAJAA RANGAISTAAN HERKÄSTI

Siis, jos kunta ostaa ulkopuoliselta lääkäriyhtiöltä lääkäri- ja hoitopalveluita, se on ihan sallittua, MUTTA se MITEN ja KEILTÄ se palvelu hankitaan ja kaikki määräajat ja hankinnan toimintatavat ovat erittäin tarkkaan määrättyjä (ettei vain tule kohdeltua pyhiä yrityksiä kaltoin).
Toisaalta hankintalaki ei missään nimessä määrää vaikkapa kuntia ulkoistamaan, MUTTA jos niin tehdään silloin astuvat hankintalain menettelyohjeet voimaan kaikessa ankaruudessaan; itse asiassa ohjeiden laiminlyönneistä rangaistaan melko pontevasti ja monipuolisesti.

Palveluiden ja tavaroiden tarjoajayrityksille laki (Hankintalaki, HL, 348/2007) on ankara siinä suhteessa, että on oltava tarkkana ja tasan ymmärrettävä, mitä pyydetään ja mitä ja miten aikoo tarjota. Tarkoitus on, että ei olisi korruptiota ja se, että julkisia varoja käytettäisiin tehokkaasti ja saataisiin jopa palveluja ja tavaroita käyttäville asiakkaille laadukasta tuotantoa.

Sinänsä hyvästä, selkeästä laista (Hankintalaki, HL, 348/2007) tulee sivumerkityksenä, se, että yrityksiä ja yleensä organisaatioita, jotka tuottavat palveluita ja tavaroita EI SAA LOUKATA, EI SAA SYRJIÄ ja täytyy "hiukan reppanallekin antaa mahdollisuus". "Reppanoista" lisää tuonnempana.

ILMOITUSVELVOLLISUUS

jokainen kilpailu(tus) on ilmoitettava avoimeksi - ehdottomasti ja valintatieto jälkikäteen Hankintalain mukaan (HL 62 §) kaikista tarvittavista hankinnoista pitää tehdä ilmoitus HILMA-palvelussa (www.hilma.fi), josta ne leviävät koko Euroopan luettavaksi. Jos ilmoitusta ei tehdä, hankinta "menee automaattisesti nurin" eli on laiton. Myös itse valinnasta on tiedotettava KAIKILLE KILPAILUSSA mukana olleille hakijoille, jos tätä ei tehdä voi olla, että hankintapäätös mitätöidään. Myös jälkikäteen kerrotaan hilma.fi:ssä, kuka voitti tarjouskilpailun.

Entäpä avointen työpaikkojen ilmoitusvelvollisuus. Työ- ja elinkeinoministeriön Mol.fi -sivustolla ilmoitetaan (pitää ilmoittaa) julkisen sektorin työpaikat ja siellä on monia muitakin työpaikkoja. Entäpä piilotyöpaikat, ne joista ei ilmoitella? Niitähän on ollut aina, kun ei ole viitsitty kartoittaa, että olisiko tarvetta ja toisaalta tietenkin ei haluta ilmoitella, koska ei haluta jotain "ulkopuolisia" ja epämääräisiä töihin.

Työmarkkinoilla saatetaan se varsinainen ilmoitus vielä julkaista, mutta sitten tiedottaminen loppuu. Esimerkiksi palvelussa mol.fi ei kerrota JÄLKIKÄTEEN eikä siihen velvoiteta, kuka valittiin tai onko valintaa ylipäätänsä tehty. Kuten todettu ei itse hakijoillekaan aina tiedoteta. Ehkä valitulle itselle muistetaan ilmoittaa.

Mol.fi tuhoaa välittömästi kaikki ilmoitukset hakuajan päättymisen jälkeen ja niitä ei julkaista missään jälkikäteisenä tilastona. Ilmeisesti yrityssalaisuuden säilymisen vuoksi ja varmaan se jokin hakijoiden tietoturva on syynä (Siis eihän se tähän liity, mutta sillä on hyvä perustella saamattomuutta sekä haluttomuutta kehittää omia järjestelmiä).

Ja voihan olla niin, että esimerkiksi valtion suureen ääneen huutama suurten ikäluokkien ikääntyminen (2000-luvun alku) ja valtava työvoiman tarve paljastuisivat kuplaksi, jos mol.fi:ssä olisi tilastot hakijoista ja otetuista vuosittain.

ILMOITUKSEN SISÄLTÖ

miten vastata, jos ei tiedä, mihin pitäisi vastata
Hankintailmoituksessa pitää ilmoittaa erittäin tarkasti, mitä halutaan, mitä vaaditaan. Jos halutaan palvelulta ja tavaralta laatua ja ties vaikka,mitä ominaisuuksia, se on tiedettävä ja VAADITTAVA jo ETUKÄTEEN Toisaalta varsinainen tarjouspyyntö voi olla hakuilmoituksen jälkeen, mutta HL 40 § ja HL 69 § säätelevät, että ilmoittelun ja tarjouspyyntöjen on tuotettava vertailukelpoisia tarjouksia.

Silloin, kun vielä yritykset ja organisaatiot ehtivät vastata työnhakijalle, usein oli vakiostoori: "joo, kartoitetaan nyt ensin hakijoita ja katsotaan sitten, ei me oikein tiedetä, mitä me halutaan, kyllä se sitten selviää, jos muistamme lähettää valinnasta tiedon ja jos huomaamme perustella sen".

Toki sitä samaa liturgiaa kuulee vieläkin. Hankintalaissa taas yritetään nimenomaan kieltää se, että hankinnat olisivat jokin markkinakartoitus. Toki sellaistakin saa tehdä, mutta se on tehtävä selkeästi erikseen ja aivan toisessa yhteydessä ja selvästi eri prosessina.

Julkisella puolella tyypillinen työpaikkailmoitus on sellainen, että siinä on kerrottu nimike ja osoite, johon lähetetään hakemukset ja yhteystietohenkilö, joka on hakuaikana lomalla tai ei vastaa kyselyihin tai vastaa edellä olevan liturgian mukaan (”emme oikein itsekään tiedä mitään”) ja rohkaisee kyllä erittäin innostuneesti lähettämään hakemuksen. Ehkä halutaan enemmän hakemuksia, ettei paljastuisi, se että ollaan ottamassa mukava naapurikylän tai isommissa kuvioissa naapuriviraston mies/nainen, tyttö/poika.

Yksityisellä puolella ilmoituksissa valehdellaan ja haetaan "hyviä tyyppejä erittäin hyvään dynaamiseen firmaan, jossa näillä hyvillä tyypeillä on loistavat etenemismahdollisuudet". Näillä kriteereillä on sitten helppo tehdä työhakemus moneen kertaan aina erinäköiseen ja eri logiikalla toimivaan nettipalveluun. Onneksi ne automaatit kuittaavat hakemuksen vastaanotetuksi - useimmiten.

TARJOUSPYYNTÖ

Hankintalain mukaan ilmoituksen ja tarjouspyynnön on oltava siis erittäin tarkka ja jälkikäteen EI SAA VAATIA uusia asioita eikä muutella olennaisesti omia tarpeitaan,

"valintaperusteet tärkeysjärjestyksessä ...ilmoituksessa"

"Käytettäessä valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta myös arvioinnissa käytettävät vertailuperusteet on ilmoitettava tärkeysjärjestyksessä hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä. " (hankintalaki 72 §)

Toisaalta EI SAA VAATIA mitään sellaista, mikä ei liity itse tarvittavaan tavaraan tai palveluun. Ei saa vaatia esimerkiksi, että yrityksellä on "ajanmukainen pääkonttori ja EU:n henkilöstödirektiivien mukainen koulutusohjelma" ainakaan, jos on kyse vaikkapa hiekkakuormien toimittamisesta.

Eikös työnhakijalta vaadita kunniallisuutta, nuhteettomuutta ja loistavaa historiaa, sitä ei vain sanota missään. Ainakin perusneuvo (ainoa?) työnhakijalle on, että pukeudu haastatteluun siististi ja ole reipas ja aktiivinen, niin, se auttaakin pitkälle.

REFERENSSIT -ei koko yrityksen elinajalta

Hankintalain mukaan voidaan vaatia referenssejä eli eräänlaisia suosituksia, mutta ei liian pitkältä ajalta vain (3-5 vuotta, HL 59.2 § ja HL 59.3 §), jotta pienemmät ja/tai uudemmat yritykset myös pääsisivät mukaan, ihan niin kuin haluttaisiin uusia ja uusintaa. Ei Suomi ole joka osa-alueella jäämässä jälkeen, julkiselle puolelle (tosin pakolla lain mukaan) haluttaisiin ulkoistuksissa sopivasti vaihtuvia toimijoita.

Työmarkkinat toimivat perinteisesti täysin toisin, erityisesti julkishallinto on uusiutumattomien ”pitkän hallinnollisen kokemuksen omaavien ja aina niin uusien ajatusten esittäjien” kehto. Samat toimijat kiertävät ja se kaikenpelastava ulkoistaminen on tuottanut myös samankaltaiset konsulttien ”pysyvät” markkinat.

Aikaisemmat palvelut ja toimitukset on hankintalain mukaan siis yksilöitävä tarkasti (HL 59 §, ammatillinen pätevyys ja tekninen suorituskyky, 11 tiivistä tekstikohtaa) ja ne myös tarkistetaan. Työnhaun vapaissa kaavakkeissa tällaista voisi tehdä, mutta on todennäköistä, että niillä ei ole merkitystä ja ne jäävät hakijan oma-aloitteiseksi pohdinnaksi.

Julkisella puolella on siis nimenomaisena käytäntönä, että kymmeniä vuosia samaa virkaa samassa paikassa tehnyt on aina parempi kuin tutkinnon tehnyt ja 3-5 vuotta työkokemusta hankkinut. Miksi se 3-5 vuotta työkokemusta hankkinut analysoisi tekemisiään, kun varsinainen valintaperuste on vuodet eikä se, mitä varsinaisesti on tehty.

MITEN VASTATAAN VAATIMUKSIIN

Hankintakilpailuissa tarjoajien on pilkulleen tehtävä juuri niin kuin on pyydetty tarjouksen vaatimuksiin vastaamaan. Esimerkiksi jokin taulukko on täytettävä aina millilleen tai on mahdollisesti hankittava sertifikaatteja tai kerrottava laatua mittaavista järjestelmistä. Ylimääräisistä mainoslaverteluista ei ole mitään hyötyä. (”Olemme innovatiivinen edelläkävijä”; tosin ei niistä rangaista, ne ovat vain täysin turhia)

Työnhakuilmoituksissa oli ainakin joskus vaatimuksena esimerkiksi yhteistyökyky, mutta jos toimittaisiin ”hankintalain hengessä” sen ominaisuuden arvottaminen pitäisi ALISTAA mittaukselle. Jos sitä ei osata puolueettomasti mitata ja mittaustuloksia ei voida ilmoittaa avoimesti kaikille, se pitäisi jättää pois. Hankintalain mukaan kaikki vaatimukset laadusta, ominaisuuksista ja kaikista hienommista ominaisuuksista pitää vaatia ETUKÄTEEN ja vaatimusten MITTAUSTAPA pitää esittää ETUKÄTEEN. Tarjoajan pitää toimia TASAN mittaustavan mukaan.

Kuten edellä todettiin, työnhaussa toimitaan tasan päinvastoin kuin hankinnoissa: kerrotaan pelkkä nimike ja odotetaan postia tai sitten vaaditaan ympäripyöreitä tai taivaita. Katsotaan, mikä olisi sopiva ja toivotaan, että "se naapurikunnan mukava virkamies" lähettäisi hakemuksen. Sitten JÄLKIKÄTEEN voidaan keksiä jotain perusteluitakin ja esitetään, että tätähän me vaadittiin, harmi, että kaikki eivät tienneet sitä.

MARKKINAOIKEUS turvana

Se tarjoaja, joka tuntee kärsineensä kilpailussa ja sen järjestämistavoissa vääryyttä voi valittaa markkinaoikeuteen ja vaatia hyvitystä ja/tai koko hankintaa tehtäväksi uudestaan.

Markkinaoikeuden päätökset ovat selkeitä ja helppolukuisia. Niiden pääidea selviää yleensä helposti ja samoin uolellisesti paneudutaan jokaisen tilaajan vaatimukseen kohta kohdalta ja toisaalta katsotaan, onko tarjoaja vastannut siihen juuri niinkuin on pyydetty ja arvioidaan mahdollinen pisteytys ja sen toimivuus.

Yritys ei voi millään tavalla tulla kohdelluksi väärin tai ennenkaikkea se ei voi jäädä huomiotta, eikö tämä ole jo (sen asiallisen - ei rosvokapitalismin) kapitalistisen järjestelmän toiveuni: rehti kilpailu, jossa ovat tarkat säännöt ja pienempiä koetetaan ottaa mukaan, kaikille on tilaa.

Ja, jos paha kunta (tai muu kilpailuttaja) koettaa suosia omiaan tai jopa edellistä mukavaa toimittajaa, se saadaan kuriin heti. Erittäin tarkasti on perusteltava, jos toimittaja ei vaihdu ja rankaisumenetelmistä ei ole puutetta.

Työtehtävissä on työnantajien mielestä aina monipuolisia vaatimuksia, mutta niihin ei kannata vastata, koska niitä ei tarkisteta kohta kohdalta kuten kilpailuttamistoiminnassa.

"Reppanallekin mahdollisuus"

Yrityksiä voidaan sulkea pois jo alkuvaiheessa tarjouskilpailusta, jos niiden toimihenkilöillä on vakavia rikoksia taustallaan (HL 53 §). Toisaalta, jos on jotain pientä velkasaneerausta tai ehkä pikkuisen unohtunut maksaa veroja, se ei ole välttämättä paha ,"eihän me nyt yrityselämältä voida ihan rehellistä toimintaa vaatia" (HL 54 §, harkinnanvaraiset poissulkemisperusteet).

Myös, jos palvelussa on joskus ollut "pieniä" puutteita, voidaan yhden kilpailutuskauden jälkeen ottaa jo taas uudestaan, jos muuten asiat ovat kohdallaan, täytyyhän meidän antaa reppanoillekin mahdollisuus.

AJANTASALLA PITÄMINEN

yrityksille vakiokäytäntö, ihmisille tiedot haettava oikeudenkäynnillä
Laura kirjoitti (siis Metrolehdessä 24.08.205), kuinka on hankalaa saada tietoa, missä vaiheessa hakemus on. Hankintalain mukaan, jos kyseessä on vaativa hankinta (iso ja kallis, monimutkainen, riskialtis) toimittajia voidaan karsia vähemmäksi jo esihakemuksen perusteella, mutta auta armias, jos karsit niitä tai edes yrität karsia niitä pärstäkertoimen perusteella.

Rekrytoinnissakin on usein ensimmäinen kierros, jossa valitaan haastatteluun kutsuttavat ja sen jälkeen yleensä tehdään lopullinen päätös ilman perusteluita, joita ei ilmoiteta. Mahdollisessa oikeusprosessissa vasta pakon edessä kyllä yleensä löydetään ja avataan eri vaiheita. Eli hankintakilpailussa tavanomaiset ja vakiintuneet ilmoituskäytännöt on rekrytointikilpailuun haettava aina oikeudenkäynnin kautta erikseen.

Jo esikarsintavaiheessa KAIKILLA pitää olla tiedossa ehdot, joiden perusteella karsitaan ja karsinta pitää vielä PERUSTELLA. Laittomaksi ja ehkä kokonaan uusiksi menee hankinta, jos tämän unohdat tai ainakin jotain muuta konkreettisista sakon tapaista ja hyvitysmaksua seuraa.

ilmoituksessa esitetyt, objektiiviset, syrjimättömät....
"Tarjoajiksi hyväksyttävät ehdokkaat on siten valittava noudattamalla hankintailmoituksessa esitettyjä ehdokkaiden soveltuvuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia sekä objektiivisia ja syrjimättömiä perusteita."
Julkisten hankintojen neuvontayksikkö (Kuntaliitto, TEM, HILMA)

Sitten jatkokierroksilla NIMENOMAAN jokaisen mukanaolevan pitää saada tasapuolisesti YHTAIKAA tieto, onko vaatimuksia täsmennetty ja miten pitää jatkossa toimia.

Rekrytointien erilaiset huolimattomuudet ja syrjivät kohtelut paljastuvat vasta oikeuskäsittelyissä, jos hakija viitsii niitä nostaa; kyllä oikeuskäsittelyihin sitten haetaan perusteluita ja selvitetään sitä käytäntöä, joka pitäisi olla jo alun alkaen tiedotettuna. Yksityisiä vastaan ei oikeastaan kannata vedotakaan muuhun kuin sukupuoliseen tasa-arvoon

KUSTANNUKSET JA TEKNINEN TAITO

kaavakkeiden täyttö kallista, ei tarvita, jos kuulut hyvän asian liittoon kuten kaverisikin Yritykset sanovat rekrytoinnin olevan kallista. Kumman kallista on tietotekniikalla kirjoituttaa sata hakemusta lomakepohjalle ja sitten katsoa sieltä pari sopivasti koulutettua ja sellaiset jotka ovat jossain jotain duunanneet pari vuotta. Sitten kutsutaan ja jutellaan muutama minuutti, että nähdään, onko se normaali ja ettei hakija kuulu johonkin epäsopivaan ryhmään (siis joku epäolennainen asia itse työn kannalta).

Julkisella puolella tietysti otetaan taas ne, joilla on jo sama nimike ollut jossain muualla, silloin ei tarvitse lomakkeista lukea kuin vain yhtä tietokenttä. Sehän helpottaa rekrytointia, kun ei tarvitse miettiä varsinaista osaamista ja motivaatiota. Seka-asianneuvos on hyvä valinta vara-asiainneuvoksen työhön, koska se on ollut vara-asiainneuvoksena kymmeniä vuosia.

Yrityksillä ja niiltä palveluita tilaavilla kunnilla ja muilla on panoksena usein isojakin rahallisia arvoja, siksi on hyvä, että prosesseja valvotaan, säädellään ja vieläpä valvotaan. Työmarkkinoilla ilmeisesti työnhakijalle on se ja sama, saako se työpaikan, koska niitä on aktiiviselle ja hyvälle aina tarjolla; toisaalta hyvät tyypit eivät haekaan, kun kaveri sieltä kissanristiäistilaisuudesta tai hyvän asian liitosta (tai ehkä pahankin asian liitosta) kutsuu töihin.

Myös esimerkiksi kymmenvuotisen työsuhteen arvo rahassa on pieni, vain puoli miljoonaa työnantajalle. Silloin prosessiin (tiedotus, perusteet, perustelut, vertailut) ei kannata panostaa. Valtiolla on oma rekrytointijärjestelmä (valtiolle.fi), joka ennen hävitti ilmoittamatta kaikki hakijan tiedot, jos et tehnyt hakemuksia puoleen vuoteen. Sitä voi verrata työhallinnon tapaan motivoida: et ole ollut aktiivinen työnhakija, joten rangaistuksena kirjoitat kaikki tietosi uudestaan.

Asiaa perusteltiin levytilan kalleudella joku vuosi sitten. Ne eivät tienneet, että sitä jopa tyrkytetään ilmaiseksi. Niin ja tietenkin maaginen taikasana; tietosuoja ja tietoturva, se on joskus hyvä perusta hankaloittaa elämää. Toisaalta yhteen muistitikkuun mahtuisivat kaikkien suomalaisten tekstimuotoiset hakemukset valtiolle.

Varsinaisten ylimpien johtajien valinta maksaa kyllä varmaan niin paljon, että muiden työntekijöiden hankinta tehdään massana fiilisperusteella. Julkisissa tavara- ja palveluhankinnoissa taas käydään joskus pitkiäkin neuvotteluita ja halutaan varmistua puolin ja toisin, että hanke onnistuu ja kyllä perushankintojenkin toteuttaminen ”pilkulleen” vaatii valvontaa ja inhimillistä työpanosta, sitä ei hoideta massatoimintana.

Julkisissa hankinnoissakin kilpailuttajat ovat valittaneet prosessia ja sen kalleutta, mutta kun on kunnon rangaistukset pienistäkin prosessissa tehdyistä virheistä ja edelleen selkiytyvä (oikeus)käytäntö, hyvin se alkaa sujua.

Turha siis kiitellä esimerkiksi kuntia julkisten hankintojen hyvästä hoitamisesta. Eihän ne mitään olisi muuten tehneet, mutta kun vaatimukset tulivat EU:n tasolta. EU halusi taas, että halpapalkkafirmat saisivat töitä oman maansa ulkopuoleltakin, tosin alkuperäinen tarkoitus oli yritysten, pääoman ja ihmisten vapaa liikkuvuus, joten säädettiin direktiivi(t), joka taas tuli meille hankintalakina.

YRITYSTEN KIIRE, HANKINNOISSA EI VEDOTA KIIREESEEN

Yritykset ja organisaatiot vetoavat työnhakijoiden palvelussa (tai sen puuttuessa) kiireeseen ja resurssien vähäisyyteen: kilpailu on kovaa ja EU ja globaali markkinatalous painaa päälle.

Hankintojen maailmassa tilaaja ei voi vedota kiireeseen, jos se on SEN OMAA syytä ja johtuu huonosta ennakoinnista ja suunnittelusta. Joskus nimittäin koetetaan ”kiiretilanteen” varjolla ottaa tuttu ja mukava toimittaja ilman kilpailutusta, mutta tällaiset hankinnat siis"menevät nurin".

Tutun mukavan entisen toimittajan ottaminen vaikkapa kiiretilanteeseen vedoten ei onnistu. Tietenkin lakisääteiset palvelut on joskus pakko hoitaa tavalla tai toisella kuitenkin. Virallinen termi: suorahankinta (HL 27 §) ja se on perusteltava ja siitä on syytä ilmoittaa julkisesti varmuuden vuoksi, että kaikki halukkaat saavat tiedon.

Toisaalta työmarkkinoilla organisaatiot siirtävät huonon suunnittelun ja ennakoinnin haitat työnhakijoiden kärsittäväksi ja ihmeteltäväksi.

Rekrytoinnissa on siis eräänlaista ryhdikkyyden ja avoimuuden puutetta ja jo alussa mainittujen ihan tavanomaisten kohteliaisuussääntöjenkin puutetta. Toiminta ei ole läpinäkyvää eikä mitenkään tasapuolista (toki sukupuolten tasa-arvosta on nostettu oikeusjuttuja ja niitä on käsitelty asiallisesti yhdenvertaisuuslain perusteella, s. 110, kirja Salli-Takatalo).

Lainsäädäntö ei oikein suojele kunnolla työnhakijaa, lainsäädännöllinen suojelu alkaa vasta samaanaikaan kuin työsuhdekin ja ulottuu irtisanomismenettelyihin saakka. (s. 88, kirja Salli-Takatalo)

Lisäksi laajemmin ajatellen voi ajatella, että aina kun otetaan töihin samanlaisia fiilisperusteella, niin saadaankin samanlaisia ja Suomi nousee, kun mennään aina samoilla nuoteilla.

Kunnat ovat pulassa Aikoinaan (n. 1997-2000) Uukuniemen pienessä kunnassa oli kunnanjohtajana entinen miss Suomi 1966, Satu Östring (koulutus valtiotieteen maisteri), oli se maailman ihme. Toisaalta Turun Sanomissa oli 7.9.2015 juttu siitä, kuinka esimerkiksi Pyhärannan kunnan johtajaksi (noin 2000 asukasta) ei ollut yhtään kuntakokemusta omaavaa hakijaa.

Voi-voi, oli se kauheaa, kun ei ollutkaan naapurikunnasta sitä 30 vuotta johtanutta hakijaa tai oman kylän tyttöä/poikaa, joka kävi opiskelemassa ja olisi tulossa takaisin. Nyt viimeistään se kunta tuhoutuu, kuntaahan ei voi johtaa pelkästään talonpoikaisjärjellä ja sopivalla koulutuksella; se ”kuntakokemuspyhitys” on oltava.

******************************************
VIITTEITÄ, nettilinkit tarkistettu 10/2015

Metrolehden 24.08.2015 kolumni
http://www.metro.fi/lehdet/ ja sieltä haetaan numero 24.08.2015
Suora linkki: http://lehdet.hs.fi/d933332f-a098-4656-8259-24d7dad78191/2 ei toimi

Turun Sanomien juttu 07.09.2015, Maaseudulle vaikea saada kunnanjohtajia
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/813159/Maaseudulle+vaikea+saada+kunnanjohtajia

Hankintakilpailussa vertailusta
Julkisten hankintojen neuvontayksikkö (Kuntaliitto, TEM, HILMA)
"http://www.hankinnat.fi/fi/hankintaprosessi/ehdokkaiden-ja-tarjoajien-soveltuvuus/ehdokkaiden-ja-tarjoajien-soveltuvuuden-vaatimukset/Sivut/default.aspx"

Laki julkisista hankinnoista 348/2007 (päivitystä tulossa vuonna 2016)
Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014
Hallintolaki 434/2003
KIRJA:Minna Salli ja Sini Takatalo: LOISTA rekrytoijana, kauppakamari, 2014


06.10.2015

[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset] [verojutut] [Taxation in Finland]