[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset] [verojutut] [Taxation in Finland]
18.07.2016

Ympäristöoikeus ennen: saasteet järviin ja arvotalot nurin

Luontoakin suojellaan

Sikala keskellä kylää, Surutta myrkyt järviin, Oravat liitävät vapaasti

SIKALA KESKELLÄ KYLÄÄ

Ensimmäinen kosketus ympäristöoikeuteen oli keskellä Iittalan kylää oleva paikallisen meijerin sikala. Tosin en sitä itse ihan kerinnyt haistamaan. Ilmeisesti sikalanpidolla oli joitain synergiaetuja meijeritoiminnalle. Ehkä jokin jätetuote (??) meijeriltä meni sikojen rehuksi. Kyllä se kuulemma haisikin ja kai siitä kaikki jäte meni suoraan kilometrin päässä olevaan järveen kuten lasitehtaankin jätteet.

Hyvä vain, että nykyään ympäristöä ja ihmisten asuinympäristöä suojellaan lakienkin perusteella tietenkin myrkyiltä, mutta myös esteettisiltä haitoilta ja p:kan hajulta. Oli aika, jolloin isäntä vei sontaa pellolleen ja jos se vähän löyhkäsi naapurin nenään, so-what. Maanviljelijä teki kaikille leipää ja lihaa.

Itse en ole maatalosta syntyisin, mutta maalla kasvaneena muistan sen hajun, joka lannasta tuli keväisin ja oliko syksylläkin sen levittämisen aika - muhevaa ja maanläheistä.

ENTÄ TALVIVAARA

Entä Talvivaaran kaivoksen lupa-asiat. Se on taas sellainen sotku, josta ei enää saa selvää, mutta lopputulos lienee, että luontoa on turmeltunut. Asiaa varmaan jauhetaan loputtomiin. Mietityttää toisaalta, kuinka navetan perustaminen hieman syrjäisemmällekin seudulle vaatii pitkän lupaprosessin; kuntien raporteista päätellen asioita selvitellään ja kirjataan huolella.

Talvivaara kai saa luvan, kun se tuo työtä ja ministeri sanoi niin ja ne kaivosherrat ja -rouvat itsekin lupaavat olla likaamatta, nehän sen parhaiten tietävät. Mahdolliset riskit ovat korkeintaan siinä, että joku viherpiipertäjä tai kalastaja valittaa, mutta nekin valitukset hoituvat ajastaan.

TURUN TAUTI - VOITTOA NAAPURILLEKIN

Turussa ja muissakin kaupungeissa (Hämeenlinna) laitettiin surutta vanhoja puutaloja ja hienoja "kivitaloja" nurin, niin että rytinä kävi. Se hävitys alkoi jo 1950-luvulla ja jatkui kai 1980-luvulle. Suojelupäätöksiä toki joskus annettiin, muttta kukaan ei tiennyt, kuka kumman sabotööri kävi niitä sen purkamassa öisin.

Turun taudin aikoihin, siihen puuttui oikeusoppinut Hannu-Tapani Klami (1945 - 2002). Hän kirjoitti aiheesta kirjan (pamfletin). Jos naapuri sai muhevat arvonnousut tontistaan purkamalla vanhat rakennukset ja laittamalla tehokasta elementtiä tilalle, niin minunkin pitää saada purkaa ja hävittää. Esimerkiksi tätä perustelua Klami kritisoi. Jos yhteiskunta antaa (ansiotonta) arvonnousu, voi se ottaa sen poiskin.

Klami oli Kokoomuksen jäsen ja katselin huuli pyöreänä jotain lehtikuvaa, jossa hän oli nuorten ja megafonin kanssa heilumassa Taidemuseon mäellä (ilmeisesti se paikka?) Eihän asiassa mitään vikaa ole, mutta ei kokoomuslaisen tohtorin/professorin ole kai ennen sitä nähty puolustamassa jotain epämääräisiä ympäristöarvoja. Nykyään viherrys on mennyt lähes läpi puoluekentän.

Rakennusten suojelu oli kai vielä 1950-luvulla sitä, että rakennuksen omistaja sai suojella, jos halusi. Vasta myöhemmin tuli lakeihin valitusoikeutta ja sananvaltaa esimerkiksi suojeluyhdistyksille.

VESISTÖT - RAHA EI HAISE

Onginta Vanajavedellä Kanta-Hämeessä perehdytti sen aikaisiin ympäristölakeihin tai niiden puutteeseen. Vanajavesi on suuri pitkä järvi, joka alkaa suunnilleen Hämeenlinnasta ja jatkuu erinimisinä Valkeakosken kautta Tampereelle ja edelleen siitä vielä pohjoiseen.

Valkeakoskella oli aikoinaan vielä 1960-luvulla Juuso Waldenin (1907-1972) johtama paperitehdas (osa UPM:ää nykyään?), joka surutta laski lipeää ym. vesiin. Vanajavesi ei ihan kuollut, mutta kaikki arvokala hävisi ja särkiä tuli säkkikaupalla, jos vain viitsi onkia. Iittalan kylän kissat saivat kuitenkin säkkikaupalla herkkua. Kyllä särkeä jonkin verran tehtiin ihan ruoaksikin, se on vain työläs perattava.

Muistan, että asia puheissa vain todettiin eikä siinä sen kummempaa, ei perustettu Pro Vanajesi -liikkeitä eikä Pro Vanajan kuha - liikkeitä. Paperitehtaissa on hajua vieläkin vaikka 6-tietä ajellessa sen huomaa. Opin silloin sanonnan "Raha ei haise".

Irwin (Hämeenlinnalainen kansantaiteilija 1943 - 1991) lauloi myös Lievestuoreen Liisasta jätejärven rannalla, se Lievestuoreen järvi taisi kyllä mennä aikoinaan aivan liejuksi. Nyt se on parantunut ja tehdas on lopettanut ja sen rakennukset on räjäytetty.

Yksi selitys siihen, että tehtaiden saastuttaminen on vähentynyt, lienee se, että valmistusprosessi tuli samalla tehokkaammaksi (siis lisää rahaa tehtailijalle). Selvästi lainsäädäntö tuli tiukemmaksi jo ennen EU:takin. Olemme osanneet omat nurkkamme ainakin alkuun putsata ilman sen direktiivejäkin ja päästökauppoja.

LIITO-ORAVA - TYÖMAA SEISOO

Tiukat pykälät
Liito-orava on säädösten mukaan "tiukasti" suojeltu. Se voi tarkoittaa myös, että säädökset ovat sama kuin lukisi assyrologisia papyruskääröjä. Kyllä sitä eläintä suojella pitää, mutta miksi niin tiukasti, että yksi papana pysäyttää 30 000:n asukkaan lähiön rakentamisen(????) ja ennenkaikkea, kuka sen sanoo: laki, Ely, Avi, jokin ympäristökeskus vai kunnan virkamies vai lautakunta vai valtuusto...???.

Miksei lobattu, kuka vastasi?
Aikoinaan opinnoissa tarkasteltiin liito-oravatapauksia. Sitä vain jäin ihmettelemään, että miksi EU säätelee meille liito-oravapykälät, vaikka/koska Euroopassa ei ole muualla kuin Virossa näitä eläimiä. En ole löytänyt mistään dokumentteja siitä, että onko Suomesta edes yritetty mitenkään vaikuttaa tähän, vai onko niin, että saa luontovihaajan maineen, jos vain ihmetteleekin liito-oravapykäliä.
Emmekö me osaa itsekin suojella nykyaikana omia eläimiämme.

Korkein hallinto-oikeus
Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset liito-oravajutuissa (ja muissakin) ovat todella pitkiä ja perusteellisia. Niistä jäi mieleen ainakin yksi tapaus, jossa jokin suuri metsäyhtiö ihan vapaaehtoisesti halusi antaa muutaman hehtaarin läntin oravalle, mutta jokin luonnonsuojelutaho halusi enemmän.
Sitäkin jäin miettimään, että mitä kannattaa yhtä liito-oravaa suojella, eikös se tarvitse puolisonkin ja mistä se sen löytää, kun annetaan vain parin hehtaarin tontti.

Tilastot peliin Tässä liito-oravasäätelyssä tulee taas esiin numeroiden ja tilastojen merkitys, joita siis virkamiehet ja varsinkaan juristit eivät niin paljoa käytä. Jos meillä Suomessa ja ainoastaan meillä (+ Viro + Venäjä) on noin 140 000 oravaparia, niin tarvitseeko siitä määrästä sitä yhtäkin paria suojella ja jättää lähiö rakentamatta.

Käytäntö -kenellä valtaa?

Kenellä suuri valta?
Opiskelija lukee ihmeissään Elyistä ja Aveista ja joissain pykälissä esiintyy vielä lääninhallituksetkin ja olisiko vielä Keisarinkin luonnonsuojeluasetukset joiltain osin voimassa. Entä kuntien lautakunnat ja virkamiehet, äkkiä katsoen niillä näyttäisi olevan SUURTA VALTAA. Olikohan niin, että Talvivaaran tapauksessa, jokin kunnan virkamies sai (tai omin luvin??) päättää asioista?
Entä valittaminen; joka asiassa on aina vähän eri valitustapa ja menetelmä, toisaalta ainakin juristien työ on taattu.

Tavallinen rikollinen ja kunnonkin kansalainen tietää, että käräjäoikeuden tuomiosta valitetaan hoviin ja sieltä ehkä korkeimpaan oikeuteen, mutta entäpä sikalanlupa, tai kaivoslupa? Ojaluvista kai valitetaan jonnekin Vaasaan, kun ensin on käyty kunnat ja hallinto-oikeudet lävitse...

Harjoitustehtävä sinivuokko

Lapsena poimin äidille sinivuokkoja keväällä ennen äitienpäivän valkovuokkoja. Silloin opin, että sinivuokkoja saa poimia (kohtuudella?), mutta ei saa myydä. Ehkä niitä maalaiset myivät ainakin Helsingin toreilla.
Tein itselleni harjoitustehtävän selvittää, mikä on sinivuokon status nykyään. Lopetin kesken, kun en kertakaikkiaan saanut selvää niistä direktiivien liitteistä ja 4b-osioista ja minä en tällaisia tehtäviä helpolla luovuta.

Niin muuttuu maailma, se tekee hiukan surulliseksin, lapsuuden ajan yksinkertaista maailmaa ei ole. Ennen selkeät säännöt muuttuvat tai ainakin häviävät jonnekin monimutkaisiin verkostoihin.

********************************************************
Hannu-Tapani Klami: Turun tauti, WSOY, 1982

**************************************************

18.07.2016

[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset] [verojutut] [Taxation in Finland]