[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset] [verojutut] [Taxation in Finland]
17.06.2015

YKSITYISOIKEUDEN ANTIIKKISET SANONNAT 17.06.2015

Yksityisoikeuden sopimus- ja kaupan säännökset ja niiden yhteydessä esiintyvä perusteellisuus ja tietty termien huvittavuus keventää muuten kuivaa tekstiä ja normistoa, siis se on kuivakkaa verrattuna muihinkin oikeudenaloihin. Taisin aivan nuorena onneton lukea ja tutkia mielenkiinnosta juuri tämän alan opuksia - joo - ja se jäi sillä erää sitten siihen.

YKSITYISOIKEUDEN HAUSKAT TERMIT

Yksityisoikeus on lakeja ja käytännön muovaamia tapoja sopimusten ja kauppojen teosta, perinnöistä, avioeroista. Se on alunperin vanhahtavalla kielellä laadittuja lakeja ja tavalliselle ihmiselle erikoista logiikkaa ja on edelleen. Antiikkiset sanonnat ovat siis vielä käytössä. Välillä ne ovat sangen hauskojakin. Niillä ja niiden leppoisalla kuvauksella voisi alan perusteoksia aloittaa eikä heti jyräyttää tähän tyyliin: ...takaaja täyttää luontoissuorituksella jonkin pääsopimuksen ja asettuu velallisen asemaan (= maksaa toisen velan omasta pussistaan); tästä lauseesta myöhemmin.

VIETELLÄ OIKEUDEN PARIIN

Joka alalla on omat terminsä, mutta ainakin peruskirjoissa voisi olla ensin kevennyksenä tarinoita vaikka HUIJAUKSISTA, KIEROILUISTA ja sitten niiden tarkka juridinen käsittely erikoisine viettelytermeineen. Näin johdateltaisiin mukavasti alkuun. Voisi kertoa, miten liiketoimiinkin siis vietellään ja vieläpä petollisesti. Miten muuten selitetään ”Tuppurainen Tappuraisen takaajana” juridisilla termeillä? Rikoslaissakin ”kelvottomia yrityksiä” ja EU-oikeus on omalla tavallaan hauskaa (siitä kirjoitin syksyllä: http://www.hellsten.net/jutut/EU_oikeus_10_2014.htm)

EPÄVARSINAINEN

Oppikirjoissa voisi olla ainakin ystävällinen varoitus, että edessä on joitain "hassuja" sanontoja kuten siis "viettely" ja "epävarsinainen" ja toisaalta myös varoitus, että HUIJAUSTA ja VALEHTELUA oikeustieteessä ei ainakaan sananmukaisesti tunneta. Tosihuijarit eivät jää kiinni, näin uskotaan. Lakikaan ei tunne sitä huijaus –termiä, niin miten siitä voisi kiinnikään jäädä.; valehtelusta lisää jäljempänä.

Pankista velaksi haettu raha on muuten LUOTTO (laki luottolaitostoiminnasta 610/2014) ja LAINAA on taas vaikkapa kaverilta haettu polkupyörä hetkelliseen käyttöön. Sitä polkupyörää on sitten pidettävä kuin omaansa sanoo laki:
(Kauppakaari 3/1734, 11 luku, 1 §, takaisin yhtä hyvänä kuin sai)

TARINA LAPSUUDESTA

Jos kerran kirjojen on oltava asiallisia uskottavuuden vuoksi, niin ainakin eri opettajilla valmennuskursseilla, kansanopistoissa, yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa olisi mahdollisuus innostaa kevennyksillä ja mehevillä tarinoilla opintojen alkuun esimerkiksi näin: Ollessani noin 9-10 vuotias pelasin ihan pikkupanoksilla korttipeliä rahasta kaksistaan kaverini kanssa, Silloin hän hävittyään vähän liikaa omasta mielestään söi (joo-o!) paperin, jolla oli kirjanpito ja totesi, että velka on pätemätön. Se tapahtui muuten tosi nopeasti, en ehtinyt mitään tekemään. Mitenkähän tuo on, jokatapauksessa kaveri lähti opiskelemaan lakia ja on alalla (nimenomaan kai yksityisoikeuden ala) erittäin hyvin menestynyt, mutta... ei se velka mihinkään häviä, onhan se olemassa, mutta...
Toinen kaverini oli ihan pikkusumman velkaa, mutta hän tylyn kylmästi jätti vain maksamatta. Hänestä ei tullut tietenkään juristia, koska toimi liian yksioikoisesti. Hänestä tuli ihan käytännöllisen (rehellisen) alan tekijä. (Laki velan vanhentumisesta 728/2003, 13 a §, 20-25 vuotta, niin vihdoin on velasta vapaa, ennenhän velat seurasivat kai perillisiäkin kolmanteen polveen saakka)
Tietysti on oikeudenaloja, joissa ei ole kevennysten sijaa, kuten vaikka huoltajuusriidat, tahdonvastaiset huostaanotot ja yleensä lasten asiat ja tietenkin vakavat henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset.

OSTAA ALIHINTAAN

Jari Vuorijoki kirjoittaa pienessä kirjasessaan "Lakiopas sopimuksen tekemiseen", WSOY s.43, 2002 tapauksesta, jossa myyjä on tietämätön omistamiensa osakkeiden todellisesta hinnasta ja pitää niitä lähes arvottomina. Ostaja tietää paremmin yhtiön taloudellisen tilanteen ja ostaa osakkeet erittäin pienellä hinnalla. Vuorijoki toteaa, että ostosopimus on PÄTEMÄTÖN ja sen enempää ei selitetä.

Eikös tämä ole huijausta (kupru, puhallus) parhaasta päästä. vai olisiko se myös: KUNNIANVASTAISTA ja ARVOTONTA menettelyä (OikTL 33 §), PETOLLISTAVIETTELYÄ (OikTL 33 §) , KISKONTAA(OikTL 31 §): käytetty hyväksi toisen ymmärtämättömyyttä ,Jari Vuorijoki s.50, vai peräti PETOSTA (RL:36 1 §)

Petollinen viettely tuo mieleen vanhat romaanit, joissa vaikkapa ylemmän luokan miehet viettelevät (vikittelevät) alemman säädyn neitokaisia, piikoja ja palvelijoita ja lupaavat avioliittoa ja sitten lopulta häipyvät. Saatettiin vietellä myös samansäätyisiä neitoja, jotka olivat rikkaita ja sitten avioliitossa mies hallitsi molempien omaisuutta. Rahat pelattiin ja hummattiin sekä omat vähät rahat ja vaimon kaikki.
Mies hallitsi siis aikoinaan molempien omaisuutta, miehen edusmiehisyys lopetettiin vasta avioliittolaissa 1930-luvun alussa. Työssäkäyvät sinkkunaiset olivat itsenäisiä jo 1800-luvulla.

PYSSY OHIMOLLA tehty sopimus

kirja: Visa Kurki: Haluatko juristiksi? (Kauppakamari 2014)

Visa Kurjen kirjassa havainnollistetaan sopimusoikeuden "rajoittuneisuutta" hyvin kertomalla klassinen esimerkki, että jos A uhkaa B:tä aseella ja pakottaa tekemään (sinänsä laillisen muuten) sopimuksen, niin sopimus on pätemätön, (RL 25: 7 § laiton uhkaus, 8 §, pakottaminen)

Toki tämän ymmärtää jokamieskin, että jotain hämärää siinä täytyy olla, mutta sopimusoikeuden asiantuntija "unohtaa", että ai-niin, onhan se rikoskin, jonka nimi on laiton uhkaus tai pakottaminen. Sopimuksen pätemättömyys on pieni seuraus sen rinnalla, jos joutuu linnaan vaikka kahdeksi vuodeksi.

Siis, jos ostat reilusti alihintaan ja tietoisena, että nyt menee täysin alta torihintojen tai jos pakotat jonkun aseella uhaten myymään vaikka autonsa (sinänsä asialliseen hintaan), niin sopimukset eivät päde, mutta onko se loppujen lopuksi iso murhe. Jospa vietelty tai uhattu tai huijattu eivät viitsi puhua asiasta kellekään tai eivät uskalla.

VALEHTELUSTA

Valitettavasti rikoslaissa tai muussakaan laissa ei ole siis suoraa pykälää, joka sanoisi, että valehtelijalle sakkoa tai oikein kovasta valheesta linnaan. Se pitää päätellä monien lakien kautta. Toisaalta bisneksessähän aina vähän liioitellaan. Lapsia tosin on kasvatettu (ainakin ennen) kiellettiin valehtelemasta tai kantelemasta. Se jäi kertomatta, että ei valehtelu nyt ihan niin vakavaa ole, ainakin jos on hyvä juristi kaverina. Toisaalta kantelu on usein välttämätön, jos haluaa turvata oikeuksiaan.

Liiketoiminnan riidoissa tässä riittää säätämistä: Valehteliko se nyt ”ihan tavanomaisen” liiketoimintatavan verran vai valehteliko se vähän enemmän ja oliko toisaalta vastapuoli tietoinen valheesta tai ainakin sen olisi pitänyt ITSE KÄSITTÄÄ, että valehteleehan se tai ainakin olisi pitänyt OTTAA SELVÄÄ aikoinaan. Monessa tapauksessa mennyttä aikaa ei takaisin saa, perintöoikeudessakin on syytä huomata vaatia asioita sangen nopeasti, vaikka itse perittävä onkin jo ajan ulottumattomissa.

OIKEUDENPÄÄTÖKSISTÄ

Kuluttajariitalautakunta (KRL) ei ole varsinainen tuomioistuin, mutta se antaa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajien välisissä kiistoissa suosituksia, joita sitten yleensä myös noudatetaan. Ohessa on kysymys KATEOSTOSTA ja kuluttajan oikeudesta saada luvattu tavara.
Diaarinumero: 335/32/10, Antopäivä: 30.12.2010
http://www.kuluttajariita.fi/fi/index/kuluttajariitalautakuntaratkaisut/kuluttajariitalautakuntaratkaisu/1378909496582.html

On siis olemassa sellainen termi kuin KATEOSTO. Siitäkin voisi selkokielellä kertoa edellä mainitun KRL:n tapauksen: kuluttaja K suivaantui myyjän EK selityksiin, että heillä ei olekaan nyt sitä edullista televisiomallia, jota tuli luvattua. Meidän (EK:n) globaali toimittaja ei aina ole niin luotettava. KRL päätti (antoi suositusratkaisun), että se ei ole kuluttaja K:n päänsärky, jos EK:ta edeltävä toimija myyntiketjussa ei toimi odotetusti, vaan K oli oikeutettu tekemään KATEOSTON.
Siis hän osti tuotteen muualta ja pisti laskun EK:lle. Kuluttaja oli reipas ja omatoiminen, eikä mikään tallukka, kuten suomalaiset kuluttajat ja työntekijät ovat. Siispä heidän turvakseen on tehtävä lakeja, mutta kun ne eivät niitäkään kehtaa aina hyödyntää. Edellä mainittu KATEOSTOS sattui olemaan tosin kalliimpi muualla, mutta EK laitettiin korvaamaan hinnanerotus. Mitäs antoi lupauksia, joita ei pystynyt pitämään, on tarinan lopullinen opetus. Lue rinnalla virallinen selostus, kumpaa luit mieluummin, tätä minun versiotani vai sitä virallista netistä.

HERKKU POHJALLA -LUONTOISSUORITUS

Yksityisoikeuden alalta sattui käteen kirja (Aurejärvi – Hemmo s. 185) ja sieltä silmään aivan sattumalta mainio lause: ... takaajan kolme vaihtoehtoa tjms. ”takaajan on asetuttava päävelallisen asemaan ja täytettävä pääsopimus luontoissuorituksella

Siis takaaja maksaa omasta pussistaan velan tai sitten muuttuu esimerkiksi tavaraksi, joka piti jonnekin toimittaa?????. Niin se pääsopimus on nyt kuitenkin se perusvippi, jonka maksukyvytön tai -haluton on saanut jollain ilveellä kuitenkin ja jonka takaaja maksaa, eikä maksa luonnossa eikä tavarana, ei se takaaja ole muusta sopinutkaan toivon mukaan. Asettua jonkun asemaan: pitäisikö takaajan tuntea sääliä tai muuta tunnetta ja maksaa ilomielin velka jonkun toisen puolesta? Asetu, nyt jonkun asemaan eli tunne empatiaa tai onko kyse ”astumisesta toisen saappaisiin”.

LUONTOISSUORITUS: Maalaisyhteisössä maksettiin ennen luonnontuotteilla rahan sijaan. Papeilla ja opettajilla oli virkaetuna peltoja, joiden luontais(luontois)tuotteet olivat osa palkkaa. Kansantaiteilija Irwin Goodmanin (1943 - 1991) vero-ongelmat alkoivat kasautua, kun verottajalle ilmoitetut keikkapalkkiot olivat kovin pieniä, ainakin verottajan mielestä. Kuitteihin oli kirjoitettu selityksenä, että maksettu osa luonnontuotteina (halkoina esimerkiksi) ja tästä tarkastaja riemastui. Taksimatkoja kuulemma tarjotaan maksettavaksi luontoissuorituksella joskus. Kirjoittaja on myös käynyt taksikurssin, mutta ei ajanut, joten tarkemmin en tiedä tästä.

Tuntuuko edellä olevan perusteella nyt sitten yksityisoikeus mielenkiintoiselta vai onko selkeämpää aloittaa vaikkapa jostain asiallisesta kirjasta. Niitä ja muitakin luetteloidaan tuossa alla.

Asiallisia kirjoja:
Hemmo: Sopimusoikeuden oppikirja, Talentum 2008.
Saarnilehto – Hemmo – Kartio: Varallisuusoikeus, WsoyPro 2012
Epäselvät tuomiot Virolainen-Martikainen: Tuomion perusteleminen, Talentum 2010 (myös sähköisenä, Suomen laki –palvelu) ... ”perustelujen nykyistä tasoa tarkasteltu”
Erityisen asiallinen:
Aurejärvi – Hemmo: Luotto-oikeuden perusteet, Talentum 2007(?)
lyhyt ja ytimekäs:
Jari Vuorijoki: Lakiopas sopimuksen tekemiseen, WSOY 2012
paras aloittelijalle:
Visa Kurki: Haluatko juristiksi, Kauppakamari 2014
Alkuperäinen vanhan kansan sananlasku:
”Valheella on lyhyet jäljet” kirjasta Lauhakangas Outi: Parempi pyy, sananparsiopas, Suomalaisen kirjallisuuden seura 2013

huijarin muistelmat:
... kun kiinteistöjen arvot nousivat paperilla huimasti 1990-luvulla, peltihallit arvokkaiksi liikekiinteistöiksi...
Tulimeri Jaarli (Arolainen Teuvo toim.): Kaikki rahasta - Talousrikollisen tunnustukset, WSOY 1994
kommentti: http://www.helsinki.fi/lehdet/yolehti/yl14kir.htm, (termit: "suoria huijauksia", "kupru")

Lakeja:
Laki varallisuusoikeudellisista oikeussuhteista 1929/228 (Oikeustoimilaki), lyh OikTL
Rikoslaki 39/1889, lyh RL (RL x: y § =, rikoslaki x. luku, y. pykälä)
Kauppakaari 3/1734 (

KATEOSTOSTA: Kauppalaki 1987/355 68 §,
korvaava tuote muualta: Kuluttajansuojalaki 38/1987, luku 5,10 §

HEVOSKAUPOILLA
http://www.ulapland.fi/Suomeksi/Yksikot/Oikeustieteiden-tiedekunta/Opiskelijavalinta/Valintakoekysymykset-ja-arvosteluperusteet-2012
Lapin yliopiston pääsykokeet 2012 , tehtävä 4
Hevoskaupat ovat olleet aina ongelmallisia ja katso perusteellinen selvitys, miten ensimmäinen (vahva) ostajaehdokas pettyy, kun hyvä hevonen meneekin sivu suun ja se myydäänkin toisena kaupoille tulleelle ja sillä siisti, mutta mikä onkaan virallinen selitys:
Priimus häviää secundukselle ja tapahtuu ekstinktio, mutta onko oikein, että se ”joka oli ensin myllyllä ei saanutkaan jauhaa” (= aikaprioriteeetin syrjäytyminen). Entä, jos kauppa ei olekaan traditionaalinen eli ei olekaan perinteistä. Eli, jos juokset jonkun kanssa kilpaa ja tulet toiseksi, käytä aikaprioriteetin syrjäyttämistä eli ekstinktiota niin oletkin voittanut.


[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset] [verojutut] [Taxation in Finland]
17.06.2015