[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset] [verojutut] [Taxation in Finland]
27.09.2014

LAUTAMIESJÄRKEÄ JA PROSESSIOIKEUTTA SARIOLAN KIRJOISSA

Romaaneista ja elokuvista voi jopa oppia, myös viihteellisistä. Muistaakohan kukaan draamasarjaa Metsolan perhe 1990-luvulta. Sitä pitäisi katsoa jokaisen, joka aikoo opiskella juristiksi, siinä on pieniä maistiaisia. Sarjassa mm. joukko lautamiehiä istuu puhumassa erään päähenkilön puolesta (vastaan), aivan yllättävää sattuu perinnönjaossa ja yritystoiminnan perusteet tulevat selviksi. Sariolan kirjoissa istutaan oikeutta oikein oikeudenmukaisten tuomarien johdolla ja konnat ovat usein vielä aitoja konnia.

OIKEUDENKÄYNTIEN RITUAALIT

27.09.2014

Prosessioikeutta eli sitä, miten oikeudenkäynnissä toimitaan voi oppia amerikkalaisista elokuvista tai yleensä elokuvista(?). Näkökulman voi myös voi ottaa suomalaiseen oikeudenkäyttöön historiasta ja allaesitellyistä romaaneista ja elokuvasta.

AIKA ENNEN NETTIÄ JA EUROOPAN UNIONIA

Lueskelin kesällä (2014) Mauri Sariolan 1950-luvun lopulla ilmestyneitä oikeudenkäynti- ja rikosromaaneita. Ne ovat viehättäviä ja nostalgisia kuvauksia ajasta ennen EU:ta ja IT (information technology):tä ja Internetiä. Tosin EU:n alkuliittouma oli perustettu jo 1953, mutta se ei ymmärtääkseni Suomen elämään vaikuttanut vielä mitenkään.

Suomalaisten oikeudenkäyntien luonne ja tyyli ovat muuttuneet siitä, mitä esimerkiksi kotimaiset vanhat elokuvat kuvaavat. Niistä on jäänyt mieleen, kuinka hairahtuneille rikoksentekijöille jaettiin kuria. Elokuvan Klaani (tarina Sammakoiden suvusta, ohjaus: Mika Kaurismäki, 1985) mukaan nakkivarkaillekin (ainakin toista kertaa nakkeja varastaneille) annettiin kunnolla vankeutta ja oikeudenistunnossa annettiin ymmärtää, kutka ovat konnia. Euroopan ihmisoikeussopimus eikä EU:n perusoikeuskirja eikä muutkaan pykälät perus- ja ihmisoikeuksista ja oikeudenmukaisista oikeudenkäynneistä käytössä (siis ainakaan elokuvan mukaan).

SARIOLA

Mauri Sariola oli Helsingin sanomien rikosreportteri ja aloitti vapaana kirjailijana 1957, Laukausten hinta oli ensimmäinen kirja 1956. Kirjallisessa mielessä hänen laajasta tuotannosta voi tietenkin olla montaa mieltä ja ollaankin ja henkilönä herätti mielipiteitä paljonkin, perusoikeistolainen sovinisti olisi kai yksi luonnehdinta. Hänen tuotantonsa alkupään kirjat tavoittavat jokatapauksessa tiettyä 1950-luvun tunnelmaa hyvin.

TOTUUS ON ARMOTON

Erityisesti otsikonnimisessä kirjassa kuvataan maalla istuttavia käräjiä, joita johtaa varatuomarin arvoa tavoitteleva hovioikeuden auskultantti. Arvonimeä varten täytyi "istua" 30 käräjäpäivää. Leipätyönään päähenkilö oli valmistuttuaan toiminut puoliksi omistamassaan lakiasiaintoimistossa edustaessaan asiakkaitaan sekalaisissa jutuissa.

MAALLIKKOASIOITSIJAT

Vielä 1950-luvulla oikeudessa sai toimia "... hyvämaineinen ja rehellinen..." kansalainen (Oikeudenkäymiskaari 17. luku 28 § 2 mom, 195x) Nykyään vaaditaan oikeustieteen loppututkinto ja lisäksi erityinen asianajajatutkinto. (Asianajajista annettu laki 496/1958 useine muutoksineen ja lisäyksineen)

Toki jo 1950-luvulla opettajilla (ja tietenkin lääkäreillä, tuomareilla) oli kuitenkin jo nykyisenkaltaiset pätevyysvaatimukset. Toisaalta "maallikkoasioitsijat" lienevät jo silloin olleet poikkeuksia.

JUMALANPALVELUS, HORISONTAALINEN PERUSOIKEUSAJATTELU JO SILLOIN

Maaseudulla pidettiin käräjiä kihlakunnittain, jonka muodostivat yksi tai muutama maalaiskunta. Käräjäistuntoja johti kihlakunnanoikeuden tuomari (ja siis välillä harjoittelija).

Oikeudenkäymiskaaressa (siis lakitason ohje) oli tarkat määräykset käräjät aloittavasta jumalanpalveluksesta. Modernia perusoikeusajattelua oli se määräys, että käräjiä ja niitä aloittavaa jumalanpalvelusta ei saanut ajoittaa siten, että mahdolliset paikkakunnan ortodoksien juhlapäivät häiriintyisivät. Entäpä nykyään, kun on uskontoja ja juhlapäiviä ja juhla-aikoja joka vuodenajalle.

MAALAISKÄRÄJILLÄ EI VIRKA-AIKAA

Käräjät tarkoittivat käytännössä siis oikeudenistuntoja, jotka kestivät kerrallaan 1-2 viikkoa kokopäiväisinä lauantaitkin mahdollisesti mukaan lukien (iltaa ja yötäkin myöten tarvittaessa) ja niitä oli vuosittain ainakin kahdet.

Tarkka työaika
Toisaalta kaupungeissa oli maaseudun käräjöintilaitosta vastaavat raastuvanoikeudet, joissa oli oikeudenkäyntejä käytävä muistaakseni kolmena päivänä viikossa ja ne oli aloitettava kello yhdeksän. Jos tuomari myöhästyi ja päästiin aloittamaan myöhemmin, oli hänelle määrättävä sakkoa tietty määrä. (Määräykset viikonpäivistä ja kellonajoista sen ajan oikeudenkäymiskaaressa, Suomen laki I 1957).

Liekö tuomarit silloin useinkin myöhästelleet pitkäksi venyneiden iltojen johdosta vai onko säädös vain piirre tarkasta holhouksesta. Kihlakunnantuomari oli palkkaukseltaan samantapainen vapaan ammatin harjoittaja kuin kunnanlääkäri.

Yksityistäminen ja tulosvastuu
Tuomari palkkasi sitten saamistaan palkkioista tarpeelliseksi katsomansa määrän henkilökuntaa. Eikös se ole lähellä nykyajan ulkoistus- ja yksityistämisajatusta. Virkoja ei perusteta pelkän säännöksen perusteella, vaan katsotaan mikä on todellinen tarve vastuu ja raha on siellä, missä tarvitaan. Tosin sen ajan tuomareista liikkuu tarinoita, että he alipalkkasivat ja ylityöllistivät avustavaa henkilökuntaa.

JUHLAVAA - OIKEUDEN OVET, OIKEUDENETSIJÄT

Maalla käräjät aloitetiin siten, että oikeuden puheenjohtaja sanoi ennenkuin varsinaisesti aloitettiin: "Avatkaa **oikeuden ovet** ....". Sen jälkeen laskettiin yleisö sisään. Kun sitten vihdoin viikon-kahden istuntopäivät olivat ohitse, ne lopetettiin sanomalla: "Avatkaa ovet ja katsokaa, onko vielä oikeudenetsijöitä", ilmeisesti saattoi olla kyseessä jokin hakemusasian jättömahdollisuus tai sellainen.

LAUTAKUNTA, KAKSI VIIKKOA TÖISSÄ

Maalla käräjiä istuvalla tuomarilla oli pitkät työpäivät ja ainakin kirjassa (Totuus on armoton) istuttiin joka päivä kaksi viisipäiväistä työviikkoa ja lauantaina oli kansliatöitä. Käräjillä oli SEITSEMÄNJÄSENINEN LAUTAKUNTA eli siis seitsemän lautamiestä ja he olivat jokainen jokaisessa istunnossa mukana olipa aiheena pieni ja selkeä siviilijuttu tai sitten murha.

Lautamiehethän toivat aikoinaan maalla oikeudenkäyttöön aidosti paikallis- ja ihmistuntemusta, mutta seitsemän henkilön valjastaminen kahdeksi viikoksi täysipäiväiseen luottamustoimeen tuntuu erikoiselta jo ehkä senkinaikaisessakin maailmassa. Toisaalta voi ajatella, että agraariyhteiskunnnassa maataloustyöt eivät olleet koko vuoden sitovia ja ilmeisesti käräjiä ei kesäisin pidetty, vaan maatalouden luppoaikana.

Lautamiehet saattoivat äänestää yksimielisinä ammattituomarin kumoon, joten eivät he pelkästään olleet kertomassa kauempaa tulevalle tuomariharjoittelijalle paikkakunnan juoruja tai kertomassa nuorelle poikamiestuomarille kylän vapaista neidoista. Asia oli nimenomaan näin päin, sillä aika oli toinen, käytännössä kaikki oikeustieteen tutkinnon suorittaneet olivat miehiä. Vasta viime vuosina enemmistö oikeustieteellisen valmistuneista alkaa olla naisia.

PS. Siis ennen oli jumalanpalvelus käräjäistuntokauden avaamiseksi: Toisaalta juuri nyt (helmikuu/2015) on meneillään esitys (HE 46/2014), joka poistaisi oikeudenkäynnistä todistajan vannomisen (OK 1734/ 29 §) "kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kautta", todistaja vakuuttaisi vain muuten, että puhuu totta.
Niin, mistä "oikeuden oikeutus" sitten on tullut ja tulee, siitä on iso pino kirjoja ja teorioita ja monet viisaat "ukot" ovat sitä pohtineet; ei ole riittänyt, että todetaan 10 käskyä tai kuninkaan tai linnanisännän valta tai kansan ja eduskunnan valta ja vihdoin nykyään Euroopan unionin valta.

Mauri Sariola:
1) Laukausten hinta 1956, romaani
2) Totuus on armoton 1960, romaani

Lakikirja Suomen laki I, vuodelta 1957

Perusteellisemmin Suomen käräjien istumistavoista on seuraavassa artikkelissa:
Lakimies 7–8/2000 s. 1073–1084, Pia Letto-Vanamo
Ennen suurta muutosta – oikeudenkäyntiperinnettä viime vuosisadalta
Lisäksi kirja: Oikeutta maalla ja kaupungissa: tuomiokuntien ja raastuvanoikeuksien muistitietoa. Toim. Mari Hatakka ja Juha Nirkko. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 2000.


27.09.2014

[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset] [verojutut] [Taxation in Finland]