[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset] [verojutut] [Taxation in Finland]
22.10.2014
Halpa ruoka ja kova kilpailu
Karin piirros EU:sta 1991

© Copyright: Kari Suomalaisen perikunta
Kuinkas sitten kävikään, tulikin vielä EU:n lisäksi globaali kilpailu

Rafael Hellsten: EUROOPPAOIKEUS UNIONI JA OIKEUSKÄYTÄNTÖ

- hae EU-oikeutta ALKON hyllyltä

SYKSY 1994

Kansanäänestys Euroopan unioniin (silloin EY, Euroopan yhteisö) liittymisestä oli Suomessa 16.10.1994 eli tasan kaksikymmentä vuotta sitten (16.10.2014)
Äänestystä edelsi kiihkeä taistelu puolesta ja vastaan. Sattumalta syksyllä 1994 olin liikkeellä syvällä Kainuussa ja vielä enemmän sattuman kautta löysin itseni seuraamasta maatalousihmisten tilaisuutta aiheesta - voin vakuuttaa, että siellä oli tunnelmaa.
Itse olen suhtautunut yhteisöön melko neutraalisti, vasta valmistautuminen EU-oikeuden tenttiin toi halun (ja positiivisen pakon) selvittää historiaa ja eurooppalaisia sääntöjä tarkemmin.
Euroopan unionin väitetään olevan kapitalistien juoni ja muitakin salaliittoteorioita on esitetty. En ota kantaa niihin, mutta jos EU on kapitalistien juoni, niin kovasti hitaasti sen tavoitteet ovat toteutuneet, mikäli nyt takellen vapautunut kaupankäynti ja tavaroiden ja ihmisten helpottunut liikkuvuus sitä voisi tarkoittaakaan.

KOVIA LAKKOJA - RAJAT UMMESSA, TUKIAISIA

Eu:n historia on hiukan yllättävää:
Ensinnäkin vasta nyt tajusin, kuinka kauan yhteisö on ollut olemassa jo joko vuodesta 1951 tai viimeistään vuodesta 1957 alkaen. Niin kauan jo ennen meitä on ollut sujuvaa kaupankäyntiä ja kaikkea rajoja ylittävää hyvää on liikkunut.
Näin, olin siis ajatellut ihanteellisesti, että alusta alkaen tavarat ovat liikkuneet ja kauppa käynyt sujuvasti ilman liikoja (virallinen termi "kilpailua vääristäviä") tukia ja esteitä ja nyt kohta yhteinen raha ja pääomakin vilahtelee sujuvasti maasta ja taskusta toiseen - ja ihmiset perässä.
Totuus on, että vielä 1970-luvulla oli käytössä runsaasti valtiontukia (s. 118, Pinder) ja niitä jaettiin surutta. Silloin oli öljykriisejä kaksikin ja taloudellista lamaa.
Ensin hämmästyin suuresti lukiessani kuorma-autoilijoiden lakosta talvella 1983-84. Siis vielä 1980-luvulla ilmeisesti kuljettajat suivaantuivat Euroopassa valtioiden välisissä rajamuodollisuuksista, ja niiden kestosta tai oliko liikennöitsijät ja kuljettajat peräti yhteislakossa. Ainakin Pinderin (s. 81, Pinder) mukaan rajamuodollisuudet olivat kuin meiltä tiettyyn suuntaan. Meidän pohjoismaiden sisärajojen toimivuus on ollut sen sijaan esimerkillistä jo ties kuinka kauan.
Kirjojen mukaan jo Rooman sopimuksessa 1957 sovittiin tulliliitosta, mutta ilmeisesti erilaisia kaupan rajoitteita jäi ihan tarpeeksi.

OIKEUDENKÄYTTÖ

Euroopan oikeus ja sen käytäntö on mielenkiintoista nimenomaan siksi, että se on käytäntöä ja antaa ratkaisuja ja määrää(?) jäsenmaiden ja kansalaisten toiminnasta eteenpäin. Ratkaistaan erilaisia riitoja ja riidanratkaisun periaatteet jäävät pysyväksi käytännöksi. Lisäksi usein uutisoidaan, että komissio on huomauttanut siitä ja tästä ja estää kaikkea, eli "taas se EU on puuttunut asioihimme".

EU:n VAIKUTUS ALAVUDEN KÄRÄJILLÄ JO 1997

Toisaalta oikeusistuimet eri jäsenvaltioissa SAAVAT KYSYÄ asioista ensin ja toisaalta pitääkin. (virallinen termi ennakkoratkaisupyyntö)
Toisen kerran hämmästyin suuresti, kun luin, että jo vuonna 1997 käräjäoikeudet totesivat ottaneensa Eu-oikeuden tulkintoja huomioon. Esimerkiksi Alavuden käräjäoikeudessa oli vuoden 1995 jälkeen elokuuhun 1997 jo kerran tulkittu EU:n sääntöjä rinnan meidän omien lakien kanssa (ja muutamissa muissakin, Raitio s.61)
Niinhän se Unionin (silloin EY:n) sopimusten mukaan pitääkin, mutta että Impivaaraksi (silloin) haukutussa Suomessa "maalaistuomaritkin" seurasivat EU-oikeutta.
Olikohan oikeustieteen koulutus ollut hyvin ennakoivaa ja toisaalta oikeuden parissa työskennelleet valistuneita tai onko tässä se "mallioppilaan" menettely, että valtionhallinnossa todella panostettiin ja koulutettiin. Katsottiinko, että kaikki yhteisöstä tuleva tai siellä oleva säädäntö ja periaate on otettava huomioon tarkasti, heti ja välittömästi ja että se on tunnettava ja noudatettava.

PYÖRÄ ON PYÖRÄ JOKA VALTIOSSA

Toisaalta ihmettelin, että VASTA 1979 annettiin "lisäohje" tavaroiden liikkuvuudesta: "Jos laillisesti jossain (jäsen)valtiossa valmistettu asiallinen ja laillinen tavara kelpaa siellä valmistusmaassa markkinoille, ei ole mitään estettä, etteikö se kelpaisi muissakin valtioissa."
(virallisesti Cassis de Dijon -liköörin tapaus C-120/78)
Eli, että jos meillä tehdään tavallinen polkupyörä, miksei sitä saisi myydä myös vaikka Saksassa tuosta vain. Ihan niinkuin silloin olisi keksitty "pyörä" uudestaan.
Useita sivuja pitää käyttää tuon toteamiseen, mutta ei ainakaan perusteluista jää uupumaan.

EUROOPPA KESKIAJALLA - JURISTIT YHDISTIVÄT

Euroopan keskiaika ei ollut kaikkiaan aivan pimeää. Juristit olivat keskenään yhteyksissä ja heillä oli yhteinen kieli. Tieteellä yleensäkin oli yhteinen kieli -latina. Juristit saivat koulutusta paljolti samoissa vähissä yliopistoissa. Toisaalta poliittisesti ja kaikin tavoin muutenkin Eurooppa oli hajanainen, juristit olivat siis edes jotenkin yhdistävä tekijä. (Pia Letto-Vanamo s. 145)
Nykyään on päinvastoin. Euroopan unioni kyllä koettaa yhdistää jäsenmaiden oikeuskäytäntöjä ja onkin onnistunut hiukan. Toisaalta kansalliset oikeuskäytännöt ja kulttuurit ovat edelleen erilaisia ja juristit puhuvat eri kieliä ja heidän koulutus on valtioittain eriytynyttä.
Yhteinen kieli on kyllä palautunut: Euroopan unionin tuomioistuimen tuomareiden lopulliset päätökset ja neuvottelut tehdään ilman tulkkeja ranskan kielellä.

kirjat: John Pinder, Euroopan unioni, Tammi 1993
Juha Raitio, Eurooppaoikeuden tavoitteet ja johtavat periaatteet TaY, 1997
Pia Letto-Vanamo, Oikeuden Eurooppa HY, 1998

*************Alkossa C-120/78
Eu-oikeuden kehitys konkretisoitui vaikuttavasti nähdessäni ALKON hyllyllä Cassis de Dijon -liköörin, siinä se on kaupan: C-120/78, yhteisöjen tuomioistuimen päätös! Jos sitä ei olisi tehty, meilläkään ei olisi kermaista mustaherukkalikööriä. Eurooppa_oikeus_Cassis_de_dijon_Hellsten

Impivaaralaisuus Impivaaralaisuus tarkoittaa, että ei seurata oman kylän (maan) ulkopuolista kehitystä ja/tai siitä ei välitetä.

Aleksis Kivi kirjoitti 1800-luvulla romaanin Seitsemän veljestä. (Ensimmäinen suomenkielinen romaani) Siinä veljekset asuivat Impivaaran kylässä eteläisessä Hämeessä omassa rauhassaan juuri muista välittämättä. Tunnen tarinan hyvin, koska tein kirjasta lukiossa täyden kympin esseen (ja ihan ainoan niin hyvän).

Lakimieslehdessä on myös artikkeli, jossa Impivaaraa käytetään vertauksena
Lakimies 7–8/2014 s. 922–936 / Jaakko Husa / Rajat ylittävä oikeuskulttuurinen johtajuus – jäähyväiset impivaaralaisuudelle?

Siis se C-120/78 tarkoittaa EU-oikeuden päätöstä, joka on tehty 1978 ja antoi luvan myydä Ranskalaista likööriä Saksassakin, eli siis keksi sen pyörän uudestaan
kirjoitusta voi kommentoida osoitteella: kommenttiAThellsten.fi
(osoite tarkistettu tammikuu/2014)

22.10.2014

[Alkuun ][oikeusjutut][matkakertomukset][verojutut][Taxation in Finland]