[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset 2000-luvulta] [matkakertomukset 1900-luvulta] [verojutut] [Taxation in Finland]
20.08.2000

PENTINKULMAN PÄIVIEN PÄÄJUHLA 5.08.2000 - OMAT VAIKUTELMAT

Pentinkulman päiviä on vietetty jo monena vuonna kirjailija Väinö Linnan tuotantoon liittyen hänen synnyinseudullaan Urjalan pitäjässä.

PENTINKULMAN PÄIVÄT HYVIN ESILLÄ

Päivät järjestettiin jo 23. kerran. Niistä on hyvin uutisoitu tiedotusvälineissä, joten ne ovat jääneet mieleen. Tänä kesänä on tullut oleiltua syntymäkotikunnassa Kalvolassa ja sillä on yhteistä rajaa Urjalan kanssa.

ELOKUVAT POHJATIETOINA

Yksi syy mennä Pentikulman päivän juhlaan oli eräänlainen sattuma: alkukesänä tuli katsottua kertauksen vuoksi videoilta Tuntemattoman sotilaan Mollbergin versio, sekä elokuvat Täällä Pohjantähden alla ja sen jatko-osa Akseli ja Elina.

EI KUIVA ESITELMÄTILAISUUS

Pääjuhla oli kirkonkylän koululla. Tavoistani poiketen olin ajoissa ja se kannatti. Tilaisuudessa oli alkuun tarjolla kahvia. Ja pääsylipun hintaan (50 mk) sisältyi väliajalla kahvia ja palanpainiketta. Alkuun ajattelin saapuvani kuivaan esitelmätilaisuuteen, mutta tarjoilu vapautti tunnelmaa huomattavasti.

YLEISÖ VANHEMPAA

Katsoin yleissilmäyksellä väkeä: vanhalta näytti (siis minuunkin verrattuna), nuorimmat joiden juttusilla olin olivat jossakin toimitustyössä. Vaihdoin pari sanaa myös virolaisten kirjallisuuden opettajien kanssa. Kirjallisuuden opettajille oli Pentinkulman päivien yhteydessä muutama päivä opettamisen opetusta.

EI TURISTEJA

Jäi vaikutelma, että yleisö koostui varsinaisista kirjallisuuskulttuurin tosi tekijöistä ja harrastajista. Eli tällaisia satunnaisia kesäturisteja, kuten minä, ei tainnut olla paljoa. Ehkä pääsylipun hinta (50 mk) karsi aivan satunnaiset kesävieraat.

VÄINÖ LINNAN TUOTANNON LUKUKOKEMUKSESTA ITÄSUOMALAISIN SILMIN- HÄME UNIEN KULTALA

Kriitikko ja FT Eija Komu piti esityksen siitä, kuinka itäsuomalainen on lukenut hämäläisromaaneja, lähinnä oli kyse Täällä Pohjantähden alla –teossarjasta. Lieksalaiselle kirjallisuudenopiskelijalle Häme värittyi kirjallisesti jonkinlaiseksi "Unien kultalaksi".

Ymmärrän hyvin, mitä Eija Komu tarkoittaa, sillä minulle Pohjanmaa on vastaava "Unien kultala" sekä kirjallisesti, että muutenkin. Katsottuani aikoinaan Pohjanmaa –elokuvan aloin tutustua Antti Tuurin tuotantoon kirjojen ja niihin pohjautuvien elokuvien avulla. Pohjanmaan (tehty tai aito) elämäntapa ja ihmiset ovat kiehtoneet aina mieltäni.

TUNTEMATTOMAN SOTILAAN KATU-USKOTTAVUUTTA – HANNU RAITTILAN ESITYS

Kirjailija Hannu Raittilan esitys avasi todella mielenkiintoisen näkökulman Tuntematon sotilas –romaaniin. Romaani on oikeastaan hyvinkin modernia – sitä ei sellaisena pidetty suinkaan ilmestymisensä aikana. Romaanin jermut ovat katu-uskottavia (nykyslangia, tarkoittanee hiukan samaa kuin nopea, viksu ja nokkela ja kaupunkilainen), nokkelia verbaalikkoja, jotka menestyvät niinkin oudoissa oloissa kuin sodassa. He puhuttelevat tämänkin vuosituhannen nuorisoa.

PUOLEN MILJOONAN ASUKKAAN KAUPUNKI –AMMATTISOTILAAT SYNTYVÄT HELPOSTI

Suomen sotahan oli oikeastaan korpiin hajasijoitettu puolen miljoonan miehen melko tekninen armeija. Romaanin miehet olivat oikeastaan kaikki vailla siviiliammattia ja perhesiteitä. Heitä voi verrata eräällä tavalla jenginuorisoon, joka vasta on hakemassa yhteiskunnallista identiteettiään.

Tällainen identiteetin valmisteluvaiheessa oleva joukko on mitä otollisinta tehdä ammattisotilaiksi -ei vielä oikein sidonnaisuuksia minnekään.

TAPIO PARKKISEN OHJAAMAN NÄYTELMÄN ENSIESITYS - VÄINÖ LINNAN VILHO KOSKELAN MUISTUMIA

Vilho Koskelaa (=Tuntemattoman sotilaan "katu-uskottavien" sotureiden inhimillinen joukkueenjohtaja) voidaan pitää jonkinlaisena välittävänä henkilönä kansalaissodan kauheuksista talvi- ja jatkosodassa tapahtuvaan kansan eheytymiseen. Hän oli punakapinallispäällikön poika, joka toimi upseerin tehtävissä.

ANTOISA ESITYS, JOS TIETÄÄ TAUSTAT

Kahden henkilön näytelmä kesti noin tunnin. Se sopii sellaisellekin, joka ei oikein teatterissa viihdy.

Täytyy kuitenkin tuntea taustoja, sillä näytelmä eteni aika vauhdikkaasti kansalaissodan ajoista jatkosotaan ja takaisin aina takautumina. Äänien ja musiikin käyttö elävöitti näytelmää. Esitys oli hyvin toteutettu ja menevä, vaikka varsinaisia näyttelijöitä oli vain kaksi. Onkohan nykyajan yritysten henkilöstöpolitiikka jo edennyt teatteriinkin – otetaaan mahdollisimman paljon irti mahdollisimman vähästä henkilökunnasta.

PENTINKULMAN PÄIVÄT – ALKUPERÄISEN IDEANSA SÄILYTTÄNYT KESÄTAPAHTUMA

Suomi on täynnä suuriksi paisuneita kesätapahtumia. Sellainen mielikuva jäi, että Pentinkulman päivät ovat pysyneet alkuperäisessä tehtävässään ja kohtuullisen kokoisena.

Väinö Linnan merkitys Suomessa ei ehkä ole siinä, miten hän on kuvannut (hyvin tietenkin, mutta jätän sen tarkemman analysoinnin alan ammattilaisille) Suomen historiaa ja miten hän on kirjoittanut. Jotenkin minusta on olennaista, että Linna ylipäätään on kuvannut Suomen historiaa.

LINNAN ANTI NYKYPÄIVÄLLE

Toivottavasti nykynuoriso saisi kipinän Suomen historian tutkimiseen Linnan "katu-uskottavien" grunge- sotureiden kautta. Näinhän Hannu Raittila esitelmässään määritteli Linnan kuvaamia jatkosodan sotureita. Minuun ainakin vaikutti nuorena aikuisena Tuntematon sotilas sen ensi kerran luettuani. (Se on muuten sivumäärältään paksuin kaunokirjallinen teos, jonka olen jaksanut lukea)

20.08.2000