[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset 2000-luvulta] [matkakertomukset 1900-luvulta] [verojutut] [Taxation in Finland]
04.12.2010
[ Vuoden 1998 lyseokirjoitus ]

Hämeenlinnan Lyseo 2007 uusin silmin

Keväällä 2007 minulla oli tilaisuus työskennellä lähes 30 vuoden jälkeen siinä koulussa, josta pääsin ylioppilaaksi ja josta olen aiemminkin kirjoittanut (1998) näille nettisivuilleni. [ Lyseon arkista työtä ]

VIRKA-ASEMA

En ollut entisessä lukiossani opettajana (as 1998/986 pätevyys kuitenkin on) enkä muussakaan tavanomaisessa asemassa. Olin rehtoriharjoittelijana ja koetin oppia siitä toimesta mahdollisimman paljon. Olin itse organisoinut harjoittelun rahoituksen, kunnillahan ei rahaa ole tällaiseen, kahden viikon pakkolomat ovat tänäkin vuonna olleet Hämeenlinnassa. En sinänsä pyrkinyt juuri "omaan" kouluuni, mutta näin kuitenkin kävi monien sattumusten kautta - ja hyvä niin.

RAKENNUS

Ensin mieleen jäi itse rakennus uusin aikuisin silmin. Sitä oli entisöity ja sen vanha tunnelma oli parantunut. Se ei vaikuttanut enää kouluvuosien ankealta tiilikolossilta, mutta kyllä ihmettelin, miten sen aikaiseen luokkahuoneeseen mahtui lähes 40 oppilasta.

KOKOELMAT

Nyt oli aikaa ja mielenkiintoa katsella luonnontieteellisiä kokoelmia ja huomata niidenkin arvo. Hämeen viimeinen monni herätti kunnioitusta ja jonkinlaista haikeutta katoavan luonnon puolesta.
Edellisten oppilaiden kirjoittamia kirjoja oli toimistokäytävällä vitriineissä ja kirja "Lycee-kartanon poikia" oli vakiolukemistona monena iltana; siinä on sangen kriittisiäkin tarinoita entisiltä oppilailta.

KIRJAT

Selailtuani (ja luettuani) eri kirjoja, joita ovat kirjoittaneet sen entiset oppilaat tuli mieleen, että koulun kasvattamista kulttuuriosaajista moni on kirjoittaja. Vuonna 2009 vuoden lyseolainen oli tietokirjailija Reima T. A. Luoto. Nyt (2010) saman nimityksen sai Jake Nyman. Toki hän on enemmän musiikki-ihmisiä, mutta valtavan terävän ja hauskan kirjan lyseoajoistaan hänkin on tehnyt: "Väännä ja huuda" jo vuonna 1999. Äkkiseltään ei tule kuva- eikä esimerkiksi näyttämötaiteilijoita mieleen koulun oppilaista.

HIENOT PERINTEET -uusiakin

Opettajaharjoitteluissa on tullut nähtyä lukionuoria, mutta heidän maailmaansa saa näkökulmaa myös hallintotyönkin kautta. Työtahti on tullut kurssimuotoisuuden kautta vaativammaksi, mutta siinä on tiettyä vapauttakin, mitä tuntikohtaisessa koko lukuvuoden rullaavassa viikkolukujärjestyksessä ei ollut. Urheijoille rakennettu urheilulinja on nykyaikainen tapa kehittää koulutietojen ohella myös muita taitoja.
Ilman tätä Lysee-kokemusta, 2007 en olisi päässyt näkemään aivan upeita vanhojen tansseja ja juhlavia pukuja. Olin niistä kuullut, mutta vasta, kun ne näkee, huomaa kuinka hienoja ne ovat. Niin ja en ole koskaan päässyt tanssittamaan niin hienosti pukeutuneita ladyjä, toki odottelen itsenäisyyspäivän kutsua edelleen kärsivällisesti.

KOKEMUS SEKIN - EVÄSTUTKIMUSTA

Eräs hauskin kokemukseni oli ylioppilaskirjoitusten valvonta. Se on muuten äärimmäisen tarkkaan viritetty koneisto ja vaativa suoritus joka vuosi hallinnolta. Nykyään sekin ruljanssi on melkein koko ajan päällä.
Se hauskuus siinä oli kirjoittajien eväiden tarkistus (lunttien varalta, vartijatyökokemukesta hyötyä).
Eräs tyttö oli varannut niin paljon ja monipuolista, terveellistä evästä, että arvelin hänen olevan urheilija ja/tai eräretkeilijä, melkein teki mieli itsekin pyytää jotain. No, toinen ääripää oli poika, jolla oli vain pieni energiajuomapullo, ehkä hän istui vain minimiajan ja tuli "kokeilemaan kepillä jäätä".
Vuosien varrella perusruisleipä ja myrkkykahvi ovat vaihtuneet hienoihin mehuihin, energiajuomiin ja -patukoihin.

KOULUN HENKI JA HALLINTO

Lyseossa oli ja on vieläkin erittäin hieno perinteinen (perinteiden) henki, jonka soisi jatkuvan edelleen, vaikka Hämeenlinnan lukiot siirtyvät koulutuskuntayhtymän alaisuuteen ja lopulta kaupungissa on kai vain yksi lukio.
Jos yksikkö kasvaa isoksi ja nimettömäksi (tyyliin kuntainliiton koulutusyhtymän toisen asteen lukio-osastoliikelaitos) sen päällikkö etääntyy väkisinkin oppilaista ja hän EI voi enää luoda henkeä sillä tavalla kuin pienemmässä ja perinteisessä yksikössä.
Huomasin harjoittelussani, että rehtorin työ ei ole pelkkää tekniikkaa ja talouden ja kurssijärjestelmän laskentaa (ja rötjöjen rankaisua, tosin se on kyllä historiaa muutenkin, alaviite1), vaan siinä on mahdollisuus luoda hyvää myönteistä ilmapiiriä. Koska rahaakin on aina niukasti, niin silloin helpottaa edes hyvä ilmapiiri ja paljolti se lähtee "ylhäältä".

ISON KOULUN HALLINTO

Aikuispuolen oppilaitoksissa (ja yrityksissä) on osastonjohtajia ja johtajuutta on siis jaettu alaspäin. Isossa lukiossa voisi olla toimialakohtainen jako vaikka matemaattiseen, humanistiseen, taide- ja liikuntaosastoon. Ja sitten positiivishenkinen kilpailu oppilaiden kurssihalukkuudesta.

(VIELÄ) HIENO TYÖ- JA OPISKELUPAIKKA

Koulunjohtamisessa ja opettajuudessa ja kanslistinkin toimessa on onneksi vielä (edes vähän) tilaa persoonallisuuksille, jotka on kyllä latistettu muualla normivirastoissa ja puhkikilpailluissa globaaliyrityksissä. Alaviite1: Oli yllätys, että lainkin (Lukiolaki 1998/629; 25,26) mukaan lukioissa ei käytetä enää jälki-istuntoja. Se ei ole lainsäätäjän fiksuutta, vaan nuoret itse ovat tehneet ne tarpeettomaksi. Toisaalta peruskoulussa istuntoja taidetaan käyttää ja viljellä runsaastikin - siellä ne kai ovat tarpeen.
04.12.2010