[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset 2000-luvulta] [matkakertomukset 1900-luvulta] [verojutut] [Taxation in Finland]
22.11.2015

Kouluajoja luontobonuksella 22.11.2015

KOTISEUTU IITTALA

Ajoin koulukyytejä Iittalan yhtenäiskoululta Pirttikoskelle ja Lintumaalle 2013-2014. Koulukuljetuksissa on erittäin aikaiset aamut, mutta muuten työaika on lähellä virkatyöaikaa ja sopiva tauko puolivälissä päivää, ainakin tässä rupeamassa. Suunnittelin tätä pitkään, halusin jotain näkökulmaa koulumaailmaan lisää ja samalla nähdä kotikylää pitkästä aikaa.

PALKKA

Palkka oli pieni, mutta yllätyin positiivisesti monesta muusta seikasta, jotka liittyivät työhön. ”Bonuksia” saattoi kuitata monesta seikasta. Oli jotenkin ilahduttavaa seurata kuinka hieman syrjemmälläkin vielä asutaan ja halutaan pitää maaseutua elinvoimaisena. Lasten kasvaminen maaseudulla ei voi olla vahingoksi eikä luonnonläheisyyskään voi olla haitaksi.

AAMUT

Ennen kuutta harppominen kylmään autoon (ei pihassa parkissa) ei ehkä ollut aina herkkua. Auto lähti käyntiin ihme kyllä temppuilujen jälkeen kuitenkin joka kerta. Ja kevään tullessa aamut valostuivat ja se lintujen herääminen kevääseen. Sen seuraamista ei mikään voita. Keskellä talvea maalla näkyvä tähtitaivas oli (on) myös vertaansa vailla. Varmaan aivan ensimmäisenä talviaamuna ajoin lähtöpysäkille tarpeeksi ajoissa ja kävelin ja katselin rauhassa tähtitaivaalle: ei katuvaloja, ei liikennettä, ei kuulunut mitään, olisiko se jokin mindfulness –tila. Siis plussan puolelle aamutkin kallistuvat, niitä ei voi aamu-uninenkaan unohtaa.

JOUTSENET

Muistan kuitenkin kaikkein parhaiten, kun joutsenet saapuivat keväällä. Ajoin aina ajoissa Lintumaan sillan (Lintumaanjärvi-Kallijärvi) pieleen parkkiin ennen ensimmäistä ”asiakasta” ja ihmettelin kevään tuloa. Joskus näin taivaalla joutsenten tulevan jostain etelän suunnilta. Monta aamua kuitenkin vain kuuntelin niiden ääntelyä Lintumaanjärveltä, kevään ääniä. Joutsenet pitivät myös muutamia päiviä väliparkkia Pirttikoskentien viereisellä pellolla Taljalan tiehaaran kohdilla. Pysähdyin joskus ihan vain kohdalle tervehtimään ja näytin lapsillekin ja samalla tarinoin lyhyesti kevääntulosta - ja lapset nostivat hetkeksi päätään älykännykästä ja katsoivat pellolle :-).

KETTU

Ajelin jonain varhaiskevään aamuna puoliunessa kohti Pirttikoskea (hiljaa ja varovasti kuitenkin) ja Kalvolantien varrella kirkon jälkeen pellolla näkyi jokin eläin. Pysähdyin katselemaan ja hämmästyin sen valtavasta hännästä ja hienon tummanruskeasta väristä. Siinä se muutaman kymmenen metrin päässä tassutteli aivan rauhassa. En toki väitä varmaksi, mutta eihän sellaista häntää voi olla kuin ketulla. En ole kyllä koskaan nähnyt sitä luonnossa, mutta olkoon kettu, komea eläin jokatapauksessa.

FASAANIKUKOT JA TIPUT

Suunnilleen samoilla suunnilla fasaaneilla oli jokin polku Kalvolantien poikki, jossa muistin aina hiljentää, koska hyvin usein sieltä juoksi joko fasaanikukko tai sen puolisoita. Olikohan se niin, että tiput juoksivat joskus edellä ja kukko perässä. Oli siinä kerran joku lintu jäänyt alle, mutta onneksi ei minun kohdalle sattunut, kuten sanoin, osasin siis aina hiljentää siinä.

ILVES

Kalvolan pitäjän nimi johtuu sanasta kalvoila, kalvo on tarkoittanut vanhassa kielessä ilvestä. Sellaisen näkeminen olisi ollut upeaa, mutta ei sattunut kohdalle ja sehän on arka eläin, joka välttelee ihmistä viimeiseen asti. Olin siis hetken kateudesta vihreä, kun kollega viestitti eräänä iltapäivänä, että ilves asteli tien poikki. Se meni kuulemma aika hitaasti ja näytti harmaalta. Ehkä se oli jo vähän vanha eikä viitsinyt enää varoajoka askelta. Lapset myös kertoivat nähneensä silloin tällöin pihoilla ilveksen jälkiä.

LAMPAAT

Lintumaalla on lammastila (tai oli ainakin vielä 2014). Lampaat olivat vielä syksyllä niityllä. Sitä laumaa oli syksyllä mukava pysähtyä katselemaan kauempaa. Onneksi sudet tai karhut eivät tiedä niistä. Tosin kuulemma karhu on siellä joskus käynyt, mutta ei susia.

METSO

Oli kaunis syksyinen iltapäivä ja olin palailemassa viimeiseltä kyydiltä takaisinpäin pienen mutkan kautta Vanha Kallentietä Annulantielle päin. Eikös sitten edessä seistä jököttänyt ukkometso päättäväisesti. Ajattelin, että eiköhän se siitä lähde. Se ei muuten aikonut lähteä mihinkään. Tulin ulos juttelemaan sille (varovasti), mutta se vain oli paikoillaan. No, sitten vain astuin ohjaamoon ja ajattelin, että mikäpä kiire tässä; aurinko paistoi ja syksy oli kauneimmillaan. Lähtihän se tietysti lopulta, mutta jäin vain ihmettelemään. Matkassa oli muuten mukana 2-3:kin kännykkää - enkä muistanut yhtään kuvata, samoin kuin jäi se kettukin kuvaamatta. Onneksi joutsenista on kuvia.

LAPSET JA KISSAT

Pari kohtausta eräiden lasten ensimmäisinä kouluaamuna jäi mieleen: Uutta koululaista oli kerran saattelemassa pikkuveli, äiti -ja kissa. Sitten vain kyytiin ja lähdettiin matkaan ja aurinko paistoi; se oli hieno aamunavaus minullekin. Kaikkein parhaiten jäi mieleen ekaluokkalainen, jota ensin isä saattoi muutaman päivän. Sitten lapsi alkoi tulla itse lyhyen tilustien pätkän. No eihän siinä mitään ihmeellistä, MUTTA kun hän tuli usein oven avattuaan tanssien(!). Minä olin kai usein jo pari lenkkiä ajanut aamulla (ekaluokkalaiset kai tulivat usein myöhempään) ja sopivan mureana jo – kunnes koulumatkan tanssien aloittava lapsi piristi ja herätti taas koko päiväksi. Koska me viimeksi aloitimme työmatkamme tanssien tai edes hyräillen, edes joskus.

RIKASTAMINEN

Pidemmälle viedyssä urasuunnittelussa puhutaan työn rikastamisesta. Se tarkoittaa minun mielestäni jotain sellaista, että varsinkin perustyössä pitää ja täytyy jollakin tavoin hankkia ja NÄHDÄ monipuolisia hyviä kokemuksia työyhteisöstä, -ajoista, -välineistä, asiakkaista tai jostain sellaisesta hieman itse työn ulkopuolisista asioista. No, minun ei tarvinnut tällaisia miettiä, siinä ne olivat tarjolla kaikki ”työn rikastajat”: linnut, muut eläimet, lapset, luonto tähtitaivaineen ja maaseutuympäristö keväisine sireeniaitoineen (Taljalassa).
Jos ryhdyn joskus elämäntaidon valmentajaksi, tätä periaatetta ainakin yritän soveltaa ryytyneille ihmisille.

AINUTKERTAISUUS

Kokonaisuutena on siis jäänyt erittäin lämpimiä muistoja ajoajastani Kalvolan Pirttikoskella, Lintumaalla, Taljalassa. Tiesin jotenkin silloin, että tämä on ainutkertainen kokemus. Työpaikat ennen ja jälkeen ovat sitten olleet niitä klassisia sisätöitä digimaailmassa enemmän tai vähemmän ja milloin missäkin paineissa. Vuodenaikojen vaihtelua on viimeksi tullut tätä ennen seurattua koko vuodenkierto kai pienenä koululaisena. Maalla Iittalan keskustan tuntumassakin oli vielä puhelinlangat pylväissä, jotka "lauloivat" juuri siten kuin Katri-Helena iskelmässään kertoo. Niillä istuivat muuttolinnut langoilla syksyllä - ja se oli haikeaa, kunnes taas kevät koitti.
22.11.2015

<