[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset 2000-luvulta] [matkakertomukset 1900-luvulta] [verojutut] [Taxation in Finland]
29.07.2012

29.07.2012 Tamminiemi: saunaa, lastenkutsuja

Tamminiemi on peruskorjattu täksi kesäksi. Erityisesti Tamminiemi ja sen sauna ovat symboloituneet Urho Kekkosen valtakauteen 1956-81, mutta siellä on asuttu ennen häntäkin.
Edellisen kerran vierailin Tamminiemessä joskus 1980-luvulla. Silloin jäi lähinnä mieleen erityisesti työhuoneen askeettisuus ja kaiken liian puuttuminen.
Museo on aktiivisesti toimiva, sillä opastettuja kierroksia on tunnin välein. Hyvä tilaisuus saada pieni katsaus lähihistoriaan. Opastuksella saa myös pienen näkökulman vaikutusvaltaisen presidentin arki- ja kotielämään, mikäli se nyt koskaan täysin arkista on, kun lukuisat palvelijat ovat ympärillä tai ainakin lähistöllä jatkuvasti.

VASTAANOTTOSALI

Ensimmäisessä kerroksessa on sali, jossa esimerkiksi hallitustenvaihdot tapahtuivat. Kyllä aika on mennyt jotenkin sen paikan ohitse. Sali vaikutti minustakin pieneltä, vaikka olenkin tottunut lähinnä yksiöiden ja kaksioiden maailmaan. Salissa on siis tapahtunut vallanvaihdoksia, tosin vain hallitusvallan, sillä Tamminiemen isäntä oli 25 vuotta virassaan. Virankin jälkeen hän asui Tamminiemessä viimeiset vuotensa. Hän viihtyi kuulemma hyvin siellä, toisin kuin esimerkiksi Paasikivi, joka asui mieluummin presidenttinäkin Helsingin keskustassa.

TYMÄKÄT ALKUPAUKUT

Aika on tainnut mennä myös viinakulttuurissakin Kekkosen ajan ohitse.UKK tarjosi kuulemma tilaisuuksissaan alkujuomana vodkapaukut, ei mitään kuohuviiniä eikä mietoja muutenkaan. Salin vieressä on pieni baari, jossa isäntä itsekin sekoitteli drinkkejä vierailleen. Viiniä ei käytetty Tamminiemessä kai ollenkaan. Vaikka syötiin kai ”hienommin”, ruokajuomana oli piimä ja maito ainakin tavallisina päivinä.

SAUNA JA SAUNOMINEN

Kekkosella oli pieni saunaporukka, joka kokoontui lauantaisin Tamminiemeen. Toki varmaan välillä oli vierailijoita, mutta muuten ryhmä oli aika pieni ja kiinteä. Saunakeskusteluissa saattoi olla esillä valtakunnan asioita, mutta muuten itse saunarituaali vaikutti jopa tylsältä.

Aloitus oli minuutilleen klo 17.00 ja sitten saunottiin, ehkä uitiin pienssä altaassa. Sitten päärakennuksen puolella oli klo 18.00 päivällinen tai olikohan se vasta kuuden uutisten jälkeen, jotka kuunneltiin ensin. Saunajuomina oli pari olutta ja kai kivennäisvettä henkilöä kohti.

Saunomiseen olisi voinut tuoda pientä kansallista elementtiä vaikka makkaranpaisto kiukaalla ja hiukan löysempi aikataulu sekä vaikka saunaan tuodut tai tarjoillut salaatit tai jotkin muut lisäruoat. Ja onko sitä oltava päivän asioista perillä saunan päätteeksikin uutislähetystä kuuntelemalla. Se on toki yhtymäkohta nykyaikaan, että känny ja netti on oltava koko ajan päällä.

Toisaalta isäntä piti kyllä Tamminiemessä railakkaitakin illanviettoja, erityisesti niinkutsuttuja lastenkutsuja, joissa oli aina kutsuttuna nousevia nuorisopoliitikkoja ja taiteilijoita. Edellämainitussa salissa oli piano, jota soitettiin ja sitten laulettiin. Edelläkerrottu baari oli auki vahvoine isännän tekemine paukkuineen ja tuskin niissä illanvietoissa kukaan niin kaipasikaan viininlipittelyä tai muita mietoja juomia.

RUOKAILU SÄÄNNÖLLISTÄ– RUISLEIPÄÄ JA PIIMÄÄ

Tamminiemen keittiö oli aika pieni, vaikka aikanaan se on ollut varmasti hyvin varustettu. Se oli emännän valtakuntaa, jonne edes Kekkosella ei ollut asiaa. Olisi se toisaalta onnetonta, vaikka olisi hyvät ruoat ja pöytiintarjoilu, jos ei voisi mennä edes kananmunaa paistamaan ”omaan” keittöön tai lämmittämään hernekeittopurkillista. Nyt ymmärtää, kuinka hyvin Kekkonen on varmaan viihtynyt eräretkillä ja hiihtämässä, kun on voinut istua nuotiolla ja laittaa ihan itse makkaraa tikun nokkaan.

Ruokalistoja ei meille opastettaville tarkemmin esitelty, mutta melko kotoisalta vaikuttivat arkisemmat ateriahetket. Sitä jäi miettimään, että erosivatko Sylvin ja Urhon ruokamaut paljon. Ehkä ne pariskunnilla ennen muodostuivat yhtenäisemmiksi (ei ollut kasvisvalioita eikä protoilua). Jokatapauksessa kalaa syötiin paljon ja ruisleipää. Ruisleipä oli erityisen arvostettua ja sitä tuotiin Padasjoelta saakka. Kuten edelläkerrottiin ruokajuomana oli piimä ja maito.

Ruokailutavoista ja tavoista muutenkin jäi mieleen säännöllisyys. Varmasti matkapäiviä oli paljon, mutta ilmeisesti oli myös aikaa olla paikallaan ja viettää säännöllisiä ateriahetkiä perheenkin parissa. Onkohan enää suurellakaan johtajalla omaa aikaa sen vertaa, että saisi syödä omassa rauhassa ja säännöllisesti. Sehän on kai tehokkuuden merkki, kun sanoo että onpas ollut kiirettä, en ole ehtinyt edes syömään.

Myös Mannerheimin (presidentti sodan jälkeen) ruokailusta

Löysin sattumalta samohin aikoihin kirjan ”Taru Stenvall: Marski ja hänen hovinsa, painos 1955”. Siinä kirjoittaja kertoo viime sodan ajoilta, kun hän oli tarjoilijana Mannerheimin johtamassa sodan päämajassa Mikkelissä. Tietenkin Marskin piripintainen viinaryyppy ja siihen liittyvät rituaalit ovat legendoja, mutta kirjasta jäi mieleen myös kohtuullisen konstailematon suomalainen ruokavalikoima.

Itse ruokatavoissa oli etikettiä ja pientä snobbailua, mutta muuten syötiin tavallista suomalaista ruokaa juhlatilaisuuksia lukuunottamatta.
Suuri sodanjohtaja esikuntineen teki pitkää päivää, mutta ruokailuajat aamiainen, lounas ja päivällinen olivat heillä minuutilleen ja ”rauhoitettuja” tilaisuuksia ehkä ihan sodan loppuvaiheen kriittisiä ajankohtia lukuunottamatta.

29.07.2012