[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset 2000-luvulta] [matkakertomukset 1900-luvulta] [verojutut] [Taxation in Finland]


Tamminiemen sauna, alempana 18.07.2019

TAMMINIEMI -MUSEOSSA, RUOKAA JA 1970 –LUKUA  18_07_2019 torstaina

Urho Kekkonen (Suomen presidentti 1956 – 1981) ja Tamminiemi ja Tamminiemen sauna. Ne ovat symboleja suomalaisesta vallasta ja vallankäytöstä. Tamminiemessä ovat myös asuneet lyhyet ajanjaksot edeltävät presidentit Mannerheim ja Ryti.  Kekkonen asui siellä kuitenkin kaikki neljä presidenttikauttaan ja hoiti virkaansa siellä (myös muuallakin oli  ”toimipisteitä”). Hän vietti eläkepäivänsä siellä vielä sairastumisensa jälkeen. 

Käyn siellä suunnilleen kerran kesässä ja aina mietin seuraavia teemoja, itse presidentin työn sisältöä ja organisointia ja ruokakulttuuria, en niinkään poliittista historiaa. Museossa kannattaa käydä, sillä joka tunti (10-16, ke - su) alkaa opastuskierros. Kalustus kuvastaa hyvin 1970-luvun loppua. Itse rakennus on valmistunut jo 1904 alunperin kauppias Nissenin huvilaksi.

JOHTAVA VIRANHALTIJA

Presidentinkin asema on lopulta vain palkattua työtä tai siis asema ja valta on kyllä hankittua, mutta itse työssä on aivan samoja työelämän piirteitä kuin missä tahansa johtavassa tehtävässä.

Tamminiemessä  Kekkosen työhuoneen pöydällä näkyy 1970-luvun toimistotyön varusteet: paperiset puhelinluettelot, sisäpuhelin ja JO näppäinpuhelin ulkomaailmaan. Takaseinällä on pitkä kirjahylly, jossa on tietokirjoja (siis Googlen ja vastaavien esiaste). Pöydällä on yksi Kekkosen oma lyhyt muistiinpano omaan pahvikantiseen päivyriin.  Ehkä hieman edistyksellisempää tekniikkaa on pieni sanelulaite, johon siis saattoi äänittää puhetta, jonka sihteeri kirjoitti sitten paperille. Tätä Kekkonen ei kuitenkaan välittänyt juuri käyttää.

Työpöytää katsoessa voi hyvin kuvitella kuinka käsittelyssä oli kerrallaan aina vain yksi paperi tai yksi vieras tai yksi puhelu. Posti oli jo esikäsitellyt (muutamat) paperiset konkreettiset kirjeet eikä taustalla ja mielessä ollut sadan sähköpostin jono, Kekkonen jopa joskus vastaili ihan tavallisten ihmisten kirjeisiin. Nykyään sähköposteihin ei vastailla, ainakaan korkeassa asemassa olevat eivät sitä tee. Silloin ei tarvinnut multitaskata eri viestintävälineiden ja sovellusten välillä.

Kekkonen ei lennellyt jatkuvasti jossain maailmankokouksisssa tai vastaavissa ja piti hiilijalanjälkensä pienenä 1) . Se matkustelu on kai nykyisen huippujohtajan toimenkuva niin politiikassa kuin yrityspuolella. Tietysti Kekkonenkin teki vierailuja ulkomaille ja muualle, mutta suunnitellusti ja pitkän kaavan kautta.

RUOKAKULTTUURI, PRESIDENTIT ESIMIEHINÄ, - NAISINA

Mitä ihmiset söivät ja mitä syövät. Tämä kysymys aina kiinnostaa minua. Aikaisemmilla ”vierailuilla” on jäänyt mieleen kuinka Kekkonen söi paljon järvikalaa kuten silakkaa ja kiiskeä 2) ja  riista-aikana hirveä. Samoin hänellä oli ainakin jossain vaiheessa tapana tilata viikoittain ”alkuperäistä lähiruokaa” eli ruisleipää. Vaimo Sylvi ilmeisesti myötäili samoja syömisiä.

Ruokatavat, -ajat ja  -paikat olivat hyvin säännöllisiä, suorastaan orjallisia. Olihan aika hiukan toinen, mutta kuulemma pariskunnan (kevyt) teeaamiainenkin tarjoiltiin yläkertaan ja tietyllä tavalla. Varmaan korpeen suuntautuvilla hiihto- ja metsästysmatkoilla Kekkosen täytyi tai sai nauttia itse paistetusta lihanpalasta tai kalasta, siis siitä, että ei ole jokin kyyppi selän takana tarjoilemassa ja vahtimassa.

Tamminiemen keittiö on melko pieni ja oli aikanaan moderni.  Siellä tehtiin joskus noin 20 hengen päivällisiä, mutta suuremmat päivälliset olivat presidentinlinnan vastuulla. Kekkonen ei kuulemma koskaan käynyt keittiössä ja ilmeisesti ruokalistakin oli aika lailla ”johdettua”  - jotenkin laitosmaista.

Jos minä olisin presidentti, kävisin rentoutuakseni  juttelemassa  ruoasta henkilökunnan kanssa. Mikään ei voittaisi iltasella käyntiä jääkaapilla ottamassa vaikka hienosti tehtyjä voileipiä. Hyvää kahvia olisi myös aina termospullossa.  Voisi myös ”tilata” vaikka mitä herkkuja ammattitaitoiselta henkilökunnalta. Kekkosen aika oli vielä jäykkää aikaa ja omalla tavallaan Kekkonen oli myös jäykkä johtaja henkilökunnalleen.  Julkisuuskuva varsinkin matkoilta oli kyllä lupsakka, mutta esimiehenä aika kankea ja vanhanaikainen aikakausikin huomioonottaen.

Toki huhutaan, että Tarja (Tarja Halonen, presidentti 2000 – 2012) olisi välillä kurmuttanut alaisiaan rankasti, mutta on myös varmasti varauksetta jakanut tunnustustakin. Saulista myös liikkuu samantapaisia juttuja hänen ministerivuosiltaan, mutta nyt jo toisen kauden presidenttinä lienee varaa olla ”reilumpi”.

Eiköhän nyt Saulin (Sauli Niinistö, presidentti 2012 alkaen) aikana ja Tarjan aikoina käydä ja ole käyty  iltasella porukalla iltapalalla (siis Mäntyniemessä) keittiössä  ja uskoisin, että Tarjakin toi puutarhastaan tuotteita, joiden käytöstä neuvoteltiin keittiöväen kanssa ja muutenkin oltiin vuorovaikutuksessa enemmän.

Keittiö ja ruoka on (tai olisi hyvä olla) aina organisaation ja/tai työpaikan sydän. Keittiöhenkilökunnan kanssa on hyvä olla myös väleissä.  Harmi vain, että ulkoistaminen ja vastaavat trendit ovat vieneet paljon ”oman” keittiön tunnelmaa. Tuottavuus ja aika ei enää koskaan taida riittää, että olisi varaa syödä tai syöttää hyvin.  Se rentouttaisi melkein minkä tahansa työn lomassa.

SISUSTUS

Kekkosten tyyli oli aikaansakin nähden hieman karu ja väritön. Taidetta olisi mahtunut monille tyhjille pinnoille ja vaikka matot olisivat voineet olla hieman ilmeikkäämpiä. Virallisessa käytössä olleessa alakerran salissa (hallitusten vaihdot, 1960-luvun ”lastenkutsut”) on kuitenkin taide-esineitä. Yksi näkyvimmistä on Tapio Wirkkalan iso ”lasivati” pilkkiavanto (3).  Onneksi  1970-luvun räikeä värimaailma jätettiin kuitenkin väliin; ainoastaan keittiön yksi kaappi on kirkuvankeltainen.

1 Tamminiemen saunan lämmitys kesti kuitenkin 5 – 6 tuntia ja se tehtiin talvisin joka viikko, se lisäsi varmaan kuitenkin päästökuormaa.

2 Tässä mielessä reilu kansanmies. Kiiski (jalokala lohen sukua) on aina ollut suotta roskakalan maineessa.  Myöhemmin pääministeri Holkeri  (pm.  vuosina 1987 – 1991) halvensi silakan arvoa. Kahvitauon arvoa hän toki aikoinaan korosti hätistelemällä toimittajat ympäriltään, kun sanoi: ”minä juon nyt kahvia”. Siitäkös riemu repesi ja ilman somea vielä silloin, hänhän halusi vain välillä hengähtää.

3 pilkkiavanto on tehty Iittalan lasitehtaalla 1970, Tapio Wirkkalan suunnittelema

 

Tamminiemen museo on Kansallismuseon alainen ja suojeltu kohde, varsinainen omistaja on Senaatti-kiinteistöt. Se sijaitsee Helsingissä Seurasaaren vieressä Meilahdessa.

Toinen samantapainen Tamminiemen juttu vuodelta 2012: