[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset 2000-luvulta] [matkakertomukset 1900-luvulta] [verojutut] [Taxation in Finland]
19.09.2012

19.09.2012 Sinebrychoffien huvila Karhusaaressa Espoossa

Panimosuku Sinebrychoffeilla oli Karhusaaren huvila Espoon ja Helsingin rajalla Länsiväylän vieressä. Sinebrychoffin taidemuseo sijaitsee Bulevardilla. Huvila oli suvun hallussa 1950-luvulle saakka, Bulevardin taidekokoelma testamentattiin Suomen valtiolle noin 1921. Espoon työväenopisto järjesti pitkän luennon ja tutusmistilaisuuden huvilan historiasta ja arkkitehtuurista huvilan tiloissa 19.09.2012

Nykyään Carlsberg -konserni (olutmerkit Porin Karhu, Koff Tuborg, Budweiser ym.) omistaa varsinaisen panimotoiminnan. Suomen tehdas sijaitsee Keravalla, huvila on Espoon kaupungilla. Yritys ja huvila ovat edelleen kunnossa; omistus vain on siirtynyt kasvottomille instituutioille, kuten yleensä käy.

KULKUYHTEYDET HUVILALLE

Huvilalle kuljettiin pohjoisen kautta suunnilleen nykyisen Tapiolan seutuvilta tai sitten tultiin Helsingistä laivalla rantaan. Se oli lyhyt ja kätevä reitti sulan veden aikaan. Jorvaksentietä eli nykyistä Länsiväylää ei ollut. Se tehtiin vasta 1930-luvulla ja alkuun sekin luikerteli vain puolentoista tai parin auton levyisenä huvilan nurkalta. Luennolla näytetty kuva ”kärrytiestä” oli mieliinpainuva.

ESPOON KASVU

Espoo on ollut vielä 1930-luvulla pieni ja vaatimaton. Espoon itäisessä osassa oli Hagalundin kartano, Otaniemen kartano ja Sinebrychoffien huvila ja näiden kartanoiden työväki. Oli vain laajoja peltoja ja väljää tilaa, väkeä oli ehkä sata tai pari.

HUVILA JA ”JUOKSEVA VESI”

Nykypäivän näkökulmasta jäi mieleen huvilan ”käytännöllisyys”. Vesi- ja saniteettiasiat olivat kömpelösti järjestettty. Vesi haettiin melko kaukaa kaivosta ja sitä kaadettiin isoon säiliöön keittiön nurkalle, josta sitä otettiin sitten edelleen tarpeen mukaan.

Siis vesi ja muutkin asiat toisaalta ”juoksivat” hyvin, koska työvoiman palkkaus oli halpaa. Kuulemma paljon kalliimpaa olisi ollut vesijohto- ym. ratkaisut. Niitä kuitenkin taisi olla varsinaisessa Helsingissä melko varhain kerrostaloissa.

Isäntäväki asui alueella vain kesäisin. Alueella asuvilla työntekijöillä oli sentään puuceet omien asuntojensa lähettyvillä, mutta herrasväski istui asiansa ”kompostoivilla” istuimilla, jotka sitten palvelusväki vaivihkaa tyhjäsi jonnekin huomiota herättämättä.

ASUKKAAT JA HEIDÄN ARVOJÄRJESTYS

Tärkein isäntäpari oli Nicolas S (s.1856-1896) ja Anna nuorempi, joka eli vuoteen 1944 saakka (Nicolaksen äiti oli myös nimeltään Anna). Nicolas oli seurallinen ja menevä mies, niinpä hänen toimitusjohtajuutensa yrityksessä ei kestänyt kovin kauaa, vaan johtajuuden otti haltuunsa pikkuveli Paul (1859-1917).

Nicolaksen ajoilta näytettiin mielenkiintoinen yksityiskohta: kaakeliuunissa on pieni piilotettu viinakaappi. Tämä viinakaappi on yläkerrassa metsästyshuoneen vieressä. Sinne ei yleensä yleisöä pääse. Tuli mieleen, että käyttiköhän esimerkiksi Nicolas oman panimonsa tuotteita vai joiko väkevämpiä.

Koska isäntäväki eli huvilalla siis vain kesäisin, työväki sai olla suurimman osan vuotta ”rauhassa” ja keskittyä pienen maanviljeyksen ym. ylläpitoon. Tarinat kertovat Nicolaksen tyttärentyttärestä, että kun hän kävi huvilalla vielä 1950-luvulla, oli tapana, että puutarhuri on vastassa kukkien kanssa ja muukin talonväki. Toisaalta kaunis ja juhlava tapa sinänsä avata kesäkausi.

Yleensä pyrittiin siihen, että palvelusväki ei olisi edes isäntäväen näkyvissä, paitsi tietenkin välttämättömät tarjoilijat ja sisäköt. Hiekkakäytävät haravoitiin hienoiksi viikonloppua varten, mutta niillä ei saanut palveluskunta astella sen jälkeen.

Helsingin kaupunginmuseossa on näyttely "Lisää funkista Reino", jossa yksi "esine" on elokuva Juurakon Hulda. Siitä käy ilmi, että 1930-luvulla ylemmän keskiluokan kerrostaloasunnoissa oli palvelusväelle kokonaan oma sisäänkäyntikin, ettei vahingossa kohdattaisi. Suomisen perhe -elokuvissa keittäjä on kyllä täysin tasa-arvoinen ja hyvinkin "näkyvä" hahmo, mutta se lienee poikkeus käytännöstä. Niinhän se on usein vieläkin työ- ja organisaatioelämässä, että "ylempänä" oleva ei tervehdi tai huomaa esimerkiksi siivoojia tai, että kunnanhallituksen puheenjohtaja ei käy keskustelemassa hoitajien kanssa hoitopuolen säästöistä puhumattakaan, että asiakkaiden kanssa juteltaisiin.

TAIDEMUSEO

Paul Sinebrychoff (1859-1917) asui nykyisessä Sinebrychoffin taidemuseossa Bulevardi 40:ssä vaimonsa Fannyn os. Grahnin (1862-1921) kanssa.

Museossa on esillä vakituisten taulujen lisäksi vaihtuvia näyttelyitä. Nyt on meneillään "Romanttinen näkymä". Sitä katsoessa ja läpikäydessä voi sanoa, että silmä ja sielu lepää. Rauhallisia maalaisia maisemia, jossa pieni puro virtaa, kaukaa kuvattu ihminen ylittää aasin kanssa siltaa, hi-ta-a-s-ti ja muita vastaavia aiheita.

Museon huoneet ovat 1900-luvun edustusasunnon asussa. Tavaraa on (liian) paljon ja jokainen huone on sisustettu oman tyylisuuntansa mukaan, esimerkiksi "Kustavilainen huone". Suomen rikkaimpiin kuuluva perhe asui tietenkin väljästi, mutta onko se tavaran- ja huoneiden paljous ollut sinänsä kodikasta.

19.09.2012