[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset 2000-luvulta] [matkakertomukset 1900-luvulta] [verojutut] [Taxation in Finland]
08.10.2009
MÄNTÄN MATKA TO 08.10.2009

Sisällysluettelo
1. MÄNTTÄ JA SERLACHIUKSEN TEHTAAT
2. TAIDEMUSEO GÖSTA
3. TEOLLISTA HISTORIAA, GUSTAF -MUSEO, VALKOINEN TALO
4. PYÖRÄAJELU LEMMENPOLULLA

Torstai 08.10.2009
Keväällä huhtikuun lopussa tein bussilla matkan Jyväskylään Mäntän kautta. Silloin ohitin kyltin, joka osoitti Serlachiuksen taidemuseolle ja nyt oli aika käydä katsomassa museota ja Mänttää tarkemmin

linkki kevätmatkaan 2009

1. MÄNTTÄ JA SERLACHIUKSEN TEHTAAT alkuun

Muistisääntö: 1) G.A , 2) Gösta, 3) R. Erik, 4) Gustaf Tässä ovat Serlachiuksen suvun tehtaanjohtajat alenevassa polvessa eli hyvin lyhyesti teollisuuden ja Mäntän historiaa.

Mänttä sijaitsee järvikannaksella, Keurusselän ja Kuoreveden välissä. Siihen kannakselle koskivoiman ansiosta ovat syntyneet Serlachiuksen tehtaat jo 1800-luvulla. Siellä on vieläkin käynnissä pehmopaperitehdas, Serlat ja Lambit tehdään siellä ja ensi vuonna aloitetaan lisäinvestointeja - hyviä uutisia verrattuna moneen muuhun paperi- ja metsäteollisuuspaikkakuntaan.
Ja mikä parasta Serlat tuottavan tehtaan omistus on Metsä Tissuen käsissä, jonka taas omistaa 75 -prosenttisesti kotimainen metsänomistajien osuuskunta.

Serlachiuksen suku luopui suurelta osin yhtiöstään jo 1986, jolloin se fuusioitiin Metsäliiton teollisuuteen Metsä-Serlaksi. Samalla ryhmään liittyi Tampereen keskustassa edelleen toimiva kartonkitehdas Tako (nykyään Metsäliiton omistus M-Realin kautta) alkuun

2. TAIDEMUSEO GÖSTA alkuun

Eri versioita tauluista Mäntässä ja Kuusisaaressa(Helsingissä)

Gyllenbergin säätiön taidemuseossa Helsingin Kuusisaaressa on paljon mm. Helen Scherfbeckin maalauksia ja muutama Edelfeltin työ.
Tänä kesänä opin, että taitelijat tekevät joskus eri luonnoksia ja jopa eri versioita (version 1., 1.1, ...) samasta aiheesta.
Albert Edelfeltiltä (1854-1905) on Kuusisaaressa työ (tehty 1884), jonka nimi on "Bellman soittaa luuttua Kustaa III:lle ja G.M.Armfeltille Haagassa" Tässä versiossa ihmiset on kuvattu luonnosmaisesti, mutta rakennukset terävästi.

Toisaalta taas Mäntässä, Joensuun kartanossa, Serlachiuksen taidesäätiön museossa on "käänteinen versio": ihmiset on kuvattu terävinä, mutta rakennukset luonnosmaisiksi. Alunperin kartano oli Gösta S:n asuntona vuoteen 1942 ja nyt sen museonimenä onkin Gösta.

Helen Schjerfbeck (1862-1946) ja Maria Wiik (1853-1928) tekivät noin vuonna 1887 kumpikin omanlaisensa version samasta kukka-asetelmasta ja viuhkasta ("Orvokkeja ja japanilainen viuhka"). Työ tehtiin yht'aikaa samassa tilassa. Toinen korosti hieman toisia asioita kuin toinen. Helen S:n versio aiheesta on nähtävillä Kuusisaaressa ja Maria W:n näkemys Mäntässä Näiden "toisten" versioiden näkeminen oli tällä kertaa Mäntän taiteellisen matkan aiheena.

(Kuvaama)taide lohduttaa

Yleensä vanha kuvaamataide (maalaukset, veistokset, patsaat) ja vaikkapa laajat sinfoniat ovat lohduttavia siinä mielessä, että ainakaan vielä yhteiskunnan tehostamistoimet eivät ole ulottuneet niihin (ajatus lainattu filosofi Maija-Riitta Ollilalta, Punainen lanka -ohjelma, uusinta lokakuussa 2009).

Öljyvärityön tekeminen voi ja jopa saa kestää vuosia ja usein sinfoniankin sävellys kestää oman aikansa. Kuinka ihmeessä voitaisiin kouluttaa pikamaalareita ja tietokoneella säveltäviä pikasäveltäjäohjelmoijia.

Aina taiteilijat ja kulttuuri ovat saaneet liian vähän rahaa, mutta toistaiseksi tukirahat eivät (kai?) ole sidottu esimerkiksi taulujen kappalemääriin. Se, joka tekisi halvemmalla yksikköä kohti, saisi tilauksen. Ja apurahat voisi ratkaista maalaustaiteessa paljolti taulujen pinta-alojen ja toimitusnopeuden mukaan. alkuun

3. TEOLLISTA HISTORIAA, GUSTAF -MUSEO, VALKOINEN TALO alkuun

Serlachiuksen tehtaiden pääkonttori oli Mäntässä vuoteen 1986. Nykyään valkoinen vuonna 1934 valmistunut rakennus on museona ja saanut nimeksi Gustaf, viimeisen omistajajohtajan mukaan.

llvespatsaat

Pääsisäänkäynnin portailla on kahta puolta samanlaiset graniitti-ilvekset, ilvesäiti ja käpälissä kaksi pentua (Jussi Mänty: "Ilvesemo pentuineen", tehty 1935). Hieno patsas ja herkkä aihe, oliko se sitten taas ihan sopiva teollisuusyhtymän konttoriin, sitä voi miettiä.
"Komeampia" olisivat olleet karjuvat leijonat tai suuret suomalaiskansalliset karhut, mutta paperiteollisuus ei ollut vielä 1930-luvulla Suomessa uhattuna, joten ehkä oli varaa hempeilyyn.

Kahvila tyylikäs

Pääkonttori on sanalla sanoen upea. Esimerkiksi kahvio, joka on nimetty Sissiksi (Göstan 1. vaimon nimi) on selkeä ja hieno, ilmeisesti funkkistyyliä. Yhtä tyylikästä kahviota saa Helsingistäkin hakea, puhumattakaan että työpaikoilla olisi useinkaan pientä karsinaa kummempaa kahvikoppia.

Ennen viihdyttiin - riskikeskittymä

Pääkonttorissa tulee mieleen nykyajan matalat "pahviseinäkonttorit/kopit". Ylimmän johtajan sihteerilläkin oli mukava ikkunallinen huone ja sielläkin oli taidetta. Oliko aikoinaan tarkoitus viihtyä töissä ympäristönkin avulla? Itse tehtaiden siisteys, turvallisuus ja valoisuus paranivat vasta myöhemmin.

Pääkonttorissa työskenteli vain noin 55 henkilöä. Koko konsernissa oli parhaimmillaan töissä 1950-luvulla noin 2 400. Siitä suurin osa noin 8 000 asukkaan Mäntässä. Siinäpä varsinainen "riskikeskittymä", jos nimittäin kaikki Mäntässä olevat tehtaat oltaisiin kerralla suljettu, mutta tällä hetkellä tulevaisuus näyttää hyvältä.

alkuun

4. PYÖRÄAJELU LEMMENPOLULLA alkuun

Gustaf -museolta saa lainaksi polkupyörän, jolla voi käydä Göstan taidemuseossa ja voihan "kylällä" muutenkin ajella. Mäntän keskustasta pääsee mm. Melasjärven ( osa Kuorevettä) rannassa olevaa polkua pitkin taidemuseolle (n. 3 km). Polun nimi on Lemmenpolku(!) ja tarina kertoo Göstan ratsastelleen sitä pitkin naistensa kanssa (tai ainakin hänellä oli kaksi virallista vaimoa).

Polku oli kyllä varsin mutainen syyssateiden jälkeen. Myös kivet tekivät sen möykkyiseksi pienipyöräiselle lainapyörälle. Sää oli kyllä aurinkoisen kaunis ja lokakuun päivä parhaimmillaan.

Gösta olisi kyllä saanut rakennuttaa jonkin lemmentemppelin, kuten Standersjöld Aulangolla, Hämeenlinnassa. Tai hän olisi voinut teetättää kauniin patsaan naiselleen/vaimolleen (ehkä tekikin), kun taidetta muutenkin harrasti. Gösta -museon seinällä on kyllä viralliset muotokuvat kummastakin sekä Göstasta että hänen toisesta vaimostaan.

(Taiteilijoiden vuosilukuja teoksesta:
"Suomalaista 1800-luvun taidetta Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmissa" Kirja on tehty 1994. kun Mäntän museon teoksia oli lainassa kaksi kuukautta kestäneessä näyttelyssä Amos Anderssonin museossa keväällä 1994. Teollisuuden Voima oli sponsorina)
alkuun

08.10.2009