[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset 2000-luvulta] [matkakertomukset 1900-luvulta] [verojutut] [Taxation in Finland]
04.08.2011

Espoon metsiä 04.08.2011

Espoota voi katsella monipuolisesti bussin ikkunoista. Paikallislinjat kulkevat tiheästi ja laajalla alueella koulujen kesälomienkin aikana. Toiset niistä kulkevat metsäisillä seuduilla ja aivan "kinttupolkujakin". Bussin ikkunoista näkyy myös niittyjä peltoja. Lehmiä ei näy, mutta hevosia on siellä täällä ratsastusta varten.
Voi vain ihmetellä, miten Espoolla ja espoolaisilla on varaa ajeluttaa asukkaitaan tiheästi aamuvarhaisesta iltamyöhään joka paikkaan, koska muualla Suomessa ei ole enää kohta varaa mihinkään palveluihiin.
Toisaalla Suomessa ei kulje kuin ehkä pari bussia päivässä kouluaikoina. Kaupunkien väliset pikavuorot voivat joissain tapauksissa olla jonkinlainen elämänlanka isompien teiden varsilla asuville autottomille, jos autottomia tai yleensä ihmisiä siellä nyt enää onkaan.
Huomaavatkohan Espoolaiset itse, kuinka hyvin he voivat käydä kesällä busseilla uimarannoilla, Nuuksion korpimetsissä ja kulttuuripaikkoja ja museoita löytyy myös bussinkantaman päässä. Myös koko pääkaupunkiseutu on helposti tavoitettavissa.

LINJA 85 A, Kattila?

Retki "metsään" alkoi hieman yllättäen. Olin lukenut kiireissäni aikatauluvihosta sellaisen paikannimen kuin Kattila, jonne menee linja 85 ja erityisesti kesäisin voimassaoleva A-versio, 85A. Jotenkin aavistelin, että se voisi olla jokin kurssikeskus tai muu vastaava paikka.
Linja kulki mm. Karhusuon ohitse, jossa olen joskus hakenut (ja löytänyt) muutaman kiintorastin. Karhusuolta mentiin länteen ja lopulta sitten Espoon pohjoisrajoja kohti. Asvaltti loppui ja lopuksi alkoi kapea ja todella kuoppainen tie. Bussiparka rämisi ja kolisi ja tunnelma oli kuin 1950-luvun teiltä.
Lopulta tuli päätepysäkki ja pieni kyltti, jossa luki Kattila. Sitten vain katselemaan, takaisinhan pääsee puolen tunnin välein. Päätepysäkillä näkyi opastetauluja useampiakin ja niissähän se luki: Nuuksion kansallispuisto !
Muistelin aikaisemmin 1990-luvulla ajelleeni ja käyneeni Nuuksion poluilla. Se paikka on kuitenkin etelämpänä ja sen nimi on Vanha Nuuksio.

KAKSIJAKOISTA: "haitekkia" JA KORPEA

Aikaisemmin kesällä kävin kahvilla Teknillisen korkeakoulun kahvilassa ja totesin alueen olevan sitä haitekkia (high technology) Innopoleineen ja innovatiivisine ympäristöineen.
Nyt sitten tajusi olevansa yht'äkkiä korvessa Espoon pohjoisrajalla. Toki poluilla on viitoituksia, mutta kartan ja kompassin tunteva voi niiltä poiketa ja nähdä umpimetsää pikku lampineen ja kallioineen. Käsittämätön kaupunki tämä Espoo, sen hajallaan olevat osakeskukset ja erilaiset alueet.

EI MIKÄÄN CITY

Hän, joka käy vain Otaniemessä pitää Espoota korkean teknologian "citynä", mutta kuten kerrottu muutamien kilometrien päässä on umpikorpea. Kuitenkin, mitä edemmäksi Suomessa mennään, sen enemmän Espoosta ja koko pääkaupunkiseudusta vallitsee stereotyyppinen käsitys (suur)kaupungista, jossa on korkeintaan puiston sirpale siellä täällä.
Joissakin kirjoissa on haettu Espoolaista identiteettiä (löytymättä vielä?). Olisiko se tässä, kuten vielä koko Suomessakin: jalat kumisaappaissa korvessa ja siistit kädet näyttöpäätteellä.
Tämä on hieman Ismo Alankoa mukaillen, 1990, "Kun Suomi putos puusta").

KOLMAS NÄKÖKULMA - HILJAISET TALOT

Espoossa on kaunis rantareitiksi nimetty pyöräily- ja kävelytie. Se mutkittelee ja kiertelee Suomenlahden rantaa 20-30 kilometriä ja kulkee mm. Westendin rantoja.
Se lienee alue, joka on tunnettu "hienon" synonyyminä laajalti varmaan muuallakin Suomessa. Talot ovatkin siellä suuria ja yleissävyltään vaalean tyylikkäitä.
Kuitenkin usein ihmetyttää, että miksi näiden talojen terasseilla pihoilla ja vaikkapa rannoilla ei näy kesäisinkään usein elämää: rantabileitä, naapurikutsuja tai, että edes omia lapsia vilistäisi isoilla pihoilla.
Onkohan niin, että vähänkin isomman talon rakennus ja pitäminen käy niin kalliiksi, että siellä ei jää enää aikaa olla, kun pitää olla ansaitsemassa. Lapsetkaan eivät ehdi harrastuksiltaan OLLA kotona, varsinkin kun siellä ei ole ketään.
Niin ja pitäähän lomilla käydä kaukana ja kai rannassa olevaa venettäkin pitäisi käyttää.

JOSSAKIN ON ELÄMÄÄ

Toisaalta monissa kaupungeissa liikkuessani olen havainnut, että niinsanotuilla huonoilla alueilla ainakin kesäisin istuskellaan ulkosalla ryhmissä ja väkeä tulee ja menee. "Kämpissä" oleillaan ainakin talvella sitten tiiviisti ja pidetään "bileitä". Niistä istujaisista saa tosin sitten usein lukea lehdistä jälkeenpäin. Asuntojen käyttöaste on kuitenkin hyvä.

Espoo sarja jatkuu (elokuu 2011) kirjoituksella Tapiolasta ja erityisesti sen puistoista.

04.08.2011