18.06.2009
[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset 2000-luvulta] [matkakertomukset 1900-luvulta] [verojutut] [Taxation in Finland]

”Onko globaali kapitalismi kriisissä?”, 18.05.2009

Björn Wahlroosin, toukokuun 18. päivänä 2009 Mandatum Life Hietalahdenranta/ esitys klo 18-19 Tampereen Yliopiston Alumneille/ ”Onko globaali kapitalismi kriisissä?” muistiin kirjasi: Rafael Hellsten (Alumni)

Toukokuun 18. päivä 2009 oli tilaisuus kuulla Sampo –konsernin hallituksen puheenjohtajaa Björn Wahlroosia Tampereen yliopiston alumnin (ko. yliopistosta valmistuneiden yhdistys) järjestämässä tilaisuudessa Mandatum Lifen tiloissa Hietalahdenrannalla. Järjestävänä tahona tarkemmin oli Alumni ry:n talousasioita käsittelevä Pörssiklubi.

Alkuperäinen otsikko oli: "MAAILMAN TALOUSTILANNE JA SIJOITTAMINEN", mutta se muuttui seuraavaksi: "ONKO GLOBAALI KAPITALISMI KRIISISSÄ?", joka tapauksessa esitys kiteytti asioita hyvin.

Kirjaan seuraavassa sekä omia pohdintojani että esityksestä saamiani tietoja ja vertailen tilannetta edelliseen Suomen lamavuosiin 1990- luvun alussa; tosin se silloin vielä "kotoperäinen" eikä globaali.

MISTÄ KAIKKI ALKOI?

Syksyllä 2008 alkoi kovasti "odotettu" tai ainakin ennustettu talouden käänne huonompaan suuntaan, mutta ehkä muutoksen nopeus ja "ylimääräiset" ilmiöt yllättivät. Syksyn 2008 tapahtumat vaikuttavat dramaattisilta ja sitä ne ovatkin. Taloudessa on nousu- ja laskukausia ja se kuuluu normaaliin kiertoon, mutta viime syksynä sattui pari muutakin asiaa yht'aikaa ja se tekee tapahtumista vaikuttavia.

TAAS MONTA ASIAA – MIKÄ MERKITSEE TAVALLISELLE IHMISELLE?

Suomessa ollut lama 1990-luvun alussa pohjautui myös pariin vakavaan seikkaan, jotka sattuivat yht'aikaa. Luotonanto oli vapautunut ja se oli nostanut omaisuusarvot katteettoman korkealle, valuutanarvoa ei osattu pitää (kai?) oikealla tasolla. (Tähän en ota maallikkona enempää kantaa, koska riita vahvan markan politiikan oikeutuksesta ei taida loppua koskaan.) Idänkauppa entisen Neuvostoliiton romahdetttua loppui yht'äkkiä. Viimemainittu selittää paljolti työttömyyden leviämisen käsiin ja nopeasti. Talouden käänteissä pahin uhka ja konkretia tavalliselle ihmiselle on työttömyys. Toki työmarkkinat voi olla mahdollisuuskin saada nousukautena rahakkaita töitä helposti. Se, ovatko palkat muutaman prosentin pienemmät vai suuremmat ei ole loppupeleissä mikään kysymys, jos työ loppuu kokonaan ja uutta ei saa.

TASAINEN KIERTO MENNYTTÄ AIKAA

Mutta miksi aina tapahtuu monta asiaa yht'aikaa, eikö enää ole mahdollista se "vanhanajan" koulusta oppimani sinikäyrä, että muutaman vuoden välein on niukempaa ja sitten taas väljempää ja miksi työvoima joustaa aina, sitähän tavallinen ihminen miettii.

Olisiko syy, että valuutat ja korot eivät enää jousta esimerkiksi inflaation muodossa tai niiden ei anneta joustaa.

Mediasta asioita seuratessa tulee mieleen, että ensin kaikki vuolevat kultaa ja sijoittavat pörssiin ja lihovat ja rakentavat hullun lailla tai sitten Suomesta (Euroopasta, maailmasta) loppuvat työpaikat kokonaan ja kaikki ovat leipäjonoissa rakennustyöläiset ensimmäisenä paperityöläisten seuratessa ja ehkä IT-insinööritkin tulevat viiveellä.

KOLME ILMIÖTÄ, LUOTTAMUS TÄRKEÄÄ

Kolme ilmiötä:
1. laskusuhdanne
2. luottamuspula
3. varastosopeutuminen

Nykyinen tilanne ja muutaman kuukauden takaiset tapahtumat selvisivät Wahlroosin esityksestä. Nyt on tapahtunut kolme asiaa tavallaan yht'aikaa. Taloudessa on ollut myös normaali "kevyt" laskusuhdanne, mutta pahin kaikista oli Yhdysvaltain asuntomarkkinoiden romahdus ja rahoitusmarkkinoilla sitä seurannut LUOTTAMUSPULA loka-marraskuussa. Silloin kukaan ei luottanut kehenkään ja kaikki epäilivät joka pankin taseessa olevan selvittämättömiä asioita. Luottamus on kaiken perusta ja sen loppuminen vaikeuttaa taloutta yhtäpaljon kuin ihmisten tavanomaistakin kanssakäymistä.

Koska lainaa ja luottoa oli vaikea saada, olemassaolevat varastot käytettiin tarkkaan ja tästä on seurannut esimerkiksi Suomen monien vientialojen pysähtyminen "kuin seinään".

LUOTTAMUS PALASI

Talous (ja kapitalismi) alkoi elpyä, kun jonkinlainen rahoitusmarkkinoiden luottamus palasi marraskuun lopun jälkeen (valtioiden tukitoimien ansiosta?). Jotenkin voisi kuvitella, että silloin oli maailmantaloudessa hyvin ratkaisevat hetket ja kaikki oli vaakalaudalla. Suomenkin taloustilanne taisi olla 1990-luvun alussa hetken veitsenterällä paljon enemmän kuin on annettu ymmärtääkään. Ainakin sen ajan pääministeri Esko Aho sanoo tilanteen ollen hetken karmaiseva, kunnes valuuttapako (silloin meillä oli vielä oma valuutta markka, jonka arvolla saattoi "pelata") loppui ja LUOTTAMUS Suomen kykyyn hoitaa itse talouttaan alkoi palata maailmalla.

Aho saattaa ottaa lamanvoittamisesta tietenkin kunniaa itselleen, mutta ei se muuta sitä historiallista asiaa, että tilanne oli kuilunpartaalla, olipa syylliset ja pelastajat ketä tahansa.

KUINKA ETEENPÄIN?

Neuvostoliiton romahdettua puhuttiin "historian lopusta" ja kuviteltiin, että kaikki on nähty. Wahlroos aloitti tästä teemasta. Historiaa on kirjoitettu senkin jälkeen ja pahin lama taitaa olla takanapäin, ainakin pörssikurssit ovat nousseet; se on helpoin tapa "valistuneelle maallikolle" seurata talouden kehitystä. Täytyyhän niillä jokin side olla vielä jäljellä reaalitalouteen ja jos ne eivät (vielä moneen vuoteen?) ennusta ihan mahtavaa nousukautta, niin kertovat ne sen, että pahin laskukierre on ohi.

Asioissa vaikuttaa myös vertailuharha, koska talous- ja työllisyyslukuja verrataan vuoden takaisiin, jolloin kaikki käyrät ja luvut tulivat "katosta läpi".

MITÄ HYVÄÄ, KUKA MAKSAA?

Lisäilmiö, joka tässä talouskriisissä on tai sitten sekin sattuu vain samanaikaisesti, on se, että jotkut toimialat (ja myös maat, maanosat) joutuvat miettimään rakenteellisia uudistuksia. Autoteollisuudessa on ollut maailmanlaajuisesti liikakapasiteettia ja metsäteollisuus on jo käynyt "uudistautumista"; tosin se näkyy tavalliselle ihmiselle Suomessa pelkkinä irtisanomisina. Euroopan ja yleensä länsimaiden asema on ainakin hetken "mietinnässä".

Kaikki ei ole vielä kuitenkaan ohi, vaikka kapitalistinen järjestelmä ei tainnutkaan romahtaa. Mikä on sen kestämisen hinta, se jää nähtäväksi. Todennäköisesti joku iso ihmisryhmä (työmarkkinoille kärkkyvät nuoret, työttömäksi tulleet, tulevat eläkeläiset) sen maksaa tai sitten kuntien julkiset palvelut lopetetaan vihdoin kokonaan jollain osa-alueella (terveyden- tai vanhustenhoito, 2. asteen koulutus?). Viime laman maksajiksi taisivat tulla ylivelkaantuneet (syystä tai syyttä) ja silloin "työttömyysuran aloittaneet" pitkäaikaistyöttömät.

TASAISEMPAA KEHITYSTÄ

Wahlroos esitti yksinkertaisen menetelmän, jolla talouden käänteet olisivat tasaisempia. Lisätään pankkien vakavaraisuusvaatimusta (pankkien oman rahan/pääoman suhde ulkona oleviin lainoihin) siten, että lainanto on varovaisempaa ja pankkien olisi tällöin melkein mahdoton romahtaa. Talouden kehitys olisi tällöin varmemmin ennustettavissa, mutta ehkä kehitys olisi hitaampaa.

Ehkä samalla voisi rajoittaa johdannaismarkkinoita, joissa riskiä siirretään eteenpäin, kunnes jonkun kohdalla se vihdoin reaalisoituu ("Musta Pekka –kortti jää aina jollekin"). Jännitystä haluaville tavanomainen vedonlyönti urheilusta omilla rahoilla saattaisi olla parempi vaihtoehto kansantalouden kannalta kuin pelata työnantajansa tai peräti veronmaksajien rahoilla?

18.06.2009