[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset 2000-luvulta] [matkakertomukset 1900-luvulta] [verojutut] [Taxation in Finland]
15.12.2009

VAKAVIA TEEMOJA INTIIMISSÄ TEATTERISSA

Näytelmä Länsi-Suomen opistolla joulukuussa 2009
Näytös tiistaina 15.12.2009 klo 19.00 - 21.20

Opistolla on alkanut syksyllä monen muun kurssin joukossa Teatteri-ilmaisun koulutus. He esittivät eräänlaisena työnäytteenä näytelmän

Heikko esitys!

Käytän nimitystä näytelmä. Voisihan se toisaalta olla esitys, proggis tjms, mutta ei sillä väliä, koska näytelmä ei ollut todellakaan nimensä mukainen. Kerron siitä sitten myöhemmin lisää.

Opiskelen myös itse opistolla oikeustieteelliseen valmentavalla kurssilla ja asun arkiviikot siellä. Tästä johtuen jo "teatteriin" meno oli kotoisaa. Nyt ei tarvinnut varata lippuja etukäteen, itse asiassa eräs ryhmän näyttelijä muistutti henkilökohtaisesti näytännöistä. Liikkuisipa ”siviilissäkin” niin kulttuuripiireissä, että näyttelijät kutsuisivat kadulla tavattaessa esityksiinsä ihan noin vain ohimennen.

”Teatteriin” johtava polku oli valaistu tunnelmallisesti soihduilla ja (vihdoin) myös talvinen tähtitaivas näkyi. Tilan seinille ja käsiohjelmaan (by Helmi Heinonen) oli otettu valokuvia opiston maisemissa syksyn aikana. Ne virittivät osaltaan näytelmän vakaviin aiheisiin.

TAITAVASTI KEVENNETTY VAKAVUUS –ENERGIAA RIITTI

Näytelmä alkoi reippaasti ja koko ajan meno oli sujuvaa; kohtaukset, tilanteet ja tilat vaihtuivat nopeasti. Tällainen esitystapa sopii elokuvailmaisuun tottuneelle, "varsinaista" teatteria harrastamattomalle. Ainakin minulle on jäänyt mieleen monien perinteisten näytelmien staattisuus ja puheenomaisuus, joissa kaikki tapahtuu juhlavien ja ylevien puheiden kautta ja tunnelma on suoraan sanottuna jähmeä.

Mistä ihmeestä sitten nämä esiintyjät saivat sen energiansa KOKO parituntiseen esitykseensä ja ripeisiin roolinvaihtoihin. No, tapasin illemmalla yhtä näyttelijää ja kyllä hän myönsi, että ehkä hieman väsyttää, mutta hyvin tehdyn työn jälkeen kuuluukin väsyttää.

Katsojalla oli kuitenkin antoisaa päätellen siitä, että yleisö oli hiljaa ja välillä todella hiirenhiljaa vakavissa kohtauksissa (kuivasikohan silloin joku muukin välillä silmäkulmiaan). Toisaalta jotkin kohtaukset kirvoittivat kyllä meheviä, aitoja naurujakin, sillä koko esitys vakavista aiheistaan huolimatta ei ollut todellakaan mikään ryppyotsainen.

KAHDESSA TUNNISSA KAIKKI MAHDOLLINEN HÄPEÄ

Johtavana teemana oli muun muassa häpeä ja toisen lannistaminen. Roolihenkilöinä oli erään teatterin näyttelijät ja koska käsikirjoitus jäi saamatta, piti alkaa säveltää ensi-iltaan "jotain". Se oli jo muuten sovittu ja varattu ja tilanne oli huono monin tavoin muutenkin.

Näyttelijät alkoivat sitten muistella kipeitä kokemuksiaan kouluajoilta, rakkaussuhteistaan, suhteistaan vanhempiin. Näitä sitten improvisoitiin ja välillä oli kohtauksia itse näyttelijöiden elämästä ja keskinäisistä suhteista. Perusaihe oli puhutteleva, kuinka paljon kahteen tuntiin olikaan saatu mahtumaan, alistamista, kiusaamista, sairaalloista mustasukkaisuutta, mustamaalaamista ja selkään puukottamista ja hyvin esitettynä. Kuitenkin raskaiden aiheiden käsittely tapahtui jotenkin helpottavasti, vauhdikkaasti, vaihtelevasti. Käsikirjoituksessa oli sopivasti viihteellisiä kevennyksiä aina siellä täällä. Liikuttavia vahvoja tunteita mikään ei kuitenkaan estänyt

Näyttelijäryhmällä oli ihmissuhdekiemuroita keskenään ja toisaallakin. Niiden esitys toi mieleen hetkeksi jonkin saippuasarjan, mutta se toi näytelmän vakavaa perusteemaa vain lähemmäksi.

EI PELKÄLLÄ INNOLLA

Uskoisin, että ryhmällä on ollut todella henki päällä JO harjoituksista saakka, ei tuollaista tuotetta synny pelkällä rautaisella ammattitaidollakaan eikä myöskään pelkällä näyttelemisen innolla. Tehdessäni tiedusteluja asioista sain sen verran selville, että ryhmän jäsenet ovat korkeintaaan "hieman enemmän harrastaneet" ennen kurssia. Varsinkin Annelin esittäjä Anne-Maarit Mäkisellä (vakava rooli sairastuneena näyttelijänä) ei ole aikaisempaa harrastusta, ei uskoisi, hieno työ.

TOIVOTTOMUUS VÄLTETTIIN

Näytelmän aiheista saisi helposti toivottoman maailmanlopun näytelmän (tyyliin kotimainen elokuva Paha maa, ohjaus Aku Louhimies), mutta tämä näytelmä loppui kauniisti ikään kuin joulun henkeen sopien. Kaikkien elämä ei muuttunut auvoisaksi, eivätkä kaikkien kipupisteet helpottaneet Kaikki lähtivät kuitenkin yrittämään ratkaisuja ja ennen kaikkea TOISTENSA tuella. Ja kyllä näyttelijöiden taito ja energia omalta osaltaan teki asioista ”helpompia”. Tällaisessa intiimissä ja pienessä tilassa ja tilanteessa näyttelijältä ehkä vaaditaan, mutta onnistuessa jää kaikille hyvä maku.

Kiitän hienosta osaavasta toteutuksesta tekniikkaa, musiikkia myöten ja näyttelijöitä todellisesta innosta. Odottelen mielenkiinnolla vuosien vierimistä ja arvelen, että ehkä kuulen heistä vielä.

Ohjaaja: Anne Helminen

ROOLEISSA
Jatta: Maria Sorjonen
Anneli: Anne-Maarit Mäkinen
Riikka: Emma Veini
Muisto-Riikka: Sofia Valli
Tuomas: Veera Koivaara
Muisto-Tuomas: Helmi Heinonen
Seppo: Simo Huovinen
Henkka: Juha Kulmala, vierailija Tampereen Komediateatteri
Kuollut äiti: Anne Helminen

Valokuvat, mainos&käsiohjelma: Helmi Heinonen
Käsikirjoitus: Anna Krogerus

15.12.2009