[Alkuun ] [oikeusjutut] [matkakertomukset 2000-luvulta] [matkakertomukset 1900-luvulta] [verojutut] [Taxation in Finland]
05.10.2009

KOKKOLA: VAPAAKAUPPASEMINAARI LA 01.08.2009

Päivitys 07.01.2010
Koulutuksen vienti: Helsingin Sanomissa oli ti 29.12.2009 kirjoitus peruskoulun viennistä, mm. EVA on alkanut toimia siinä. Ongelmana on itse päätoimijan nimeäminen.

Iltalehdissä 28.12.2009 ja 04.01.2010 oli Isokallion kolumnit nuorten turhasta kouluttamisesta sekä hieman kriittinen arvio koulutuksen viennistä.
"Kun etsitään Suomelle veturia, joka loisi maahan nykyisen elintason ylläpitämiseksi tarvittavat kaksisataatuhatta uutta työpaikkaa, kannattaa pitää mielessä, että niin etsivät kaikki muutkin kansat."

Sisällysluettelo
1. JÄRJESTELYT
2. ALOITUS POHJALAISELLA ITSEKEHULLA
3. SUOMEN MENESTYKSEN AVAIMET JA LUOVUUS - KOULUTUSTA
4. YHTEENVETO - BITTINIKKARIT JA PAPERI-INSINÖÖRIT LEIVÄTTÖMÄÄN PÖYTÄÄN

Helsingin Sanomissa oli maanantain lehdessä 06.07.2009 ilmoitus vapaakauppaseminaarista, jonka alaotsikkona oli
”KRIISISTÄ UUTEEN NOUSUUN”.
ja vielä alaotsikkona ”SUOMEN MENESTYKSEN AVAIMET JA LUOVUUS”.

Tämä jälkimmäinen alaotsikko o li se, joka varsinaisesti herätti kiinnostuksen ja tietenkin seminaarin esiintyjät alkaen Tasavallan Presidentistä Tarja Halosesta ja entisestä pääministeri Esko Ahosta.

Seminaari oli ilmainen ja avoin. JÄRJESTELYT alkuun

Anders Chydenius ja hänen nimeään kantava säätiö olivat entuudestaan tuntemattomia (muistin koulutiedoista Chydeniuksen olleen kuitenkin ”joku talousmies”). Varsinkin vapaakauppaseminaari oli käsitteenä ennestään tuntematon. Vapaakauppa on muuten jo vanha (?) keksintö, jota EU ja muut länsimaat toteuttavat täysin voimin. Siis esiintyjät olivat sen verran nimekkäitä ja ajatukset, mitä he esittäisivät Suomen tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista ajattelin kuulemisen arvoisiksi. Tuntuu vieläkin, nimittäin positiivisessa mielessä, kummalliselta, että pääsee ilmaiseksi kuuntelemaan Suomen ja EU:n päättäjiä, joista suurin osa on vielä taitavia esiintyjiä. Tällaiset tilaisuudet ovat tavallisesti varattuja toisille päättäjille ja paikat maksavat paljon.

Alunperin tilaisuus olikin kaavailtu kutsuvieraspohjalta ja maksullisena. Sitten kuitenkin ajateltiin, että koska Tasavallan Presidentti esiintyy, on ehkä syytä pitää tilaisuuskin avoimena. Presidentti on kansan valitsema ja eikös Suomen tulevaisuus ole muutenkin yhteinen asia. Myös avoimuus sopii Chydeniuksen perinteeseen paremmin kuin sisäpiirissä tapahtuva työskentelytapa. alkuun

ALOITUS POHJALAISELLA ITSEKEHULLA

Seminaarin aloitettiin Kokkolan ja sen seutukunnan kehumisella. Se on opeteltava hyvä taito suomalaisellekin tuo itsensä kehuminen aiheesta (muuten emme menesty).

Arvostan pohjalaista yritteliästä ja suoraa tapaa toimia.

Seminaarin rentous oli hyvä asia sinänsä. Olenkohan koskaan ollut noin hauskassa tilaisuudessa, jossa kuitenkin puhuttiin vakavista asioista rakentavassa hengessä. Seminaarin yksi otsikkohan oli luovuus ja se syntyy tunnetusti rennoissa olosuhteissa eikä virkamiesliturgian määräämänä pakkotyönä.

Ensimmäinen osio kartoitti syitä ja taustoja, miksi taantuma ja siihen liittynyt rahoituskriisi tulivat. Niistä kirjoittelin jo Wahlroosin esityksen pohjalta. Komissaari Rehnin kertoi, että EU:n tasolla alettaisiin säädellä rahoitusmarkkinoita tarkemmin – toivotaan näin tapahtuvan. alkuun

SUOMEN MENESTYKSEN AVAIMET JA LUOVUUS - KOULUTUSTA alkuun

Tämä jälkimmäinen osio oli kiinnostavin. Kellään ei välttämättä ole kuitenkaan tarkkaa viisautta siitä, että miten Suomi menestyisi eteenpäin. En odottanut mitään yllättäviä reseptejä tai menetelmiä, mutta paljon puhujilla oli kuitenkin annettavaa mietittäväksi.

Koulutuksen tärkeys ja sen korostaminen olivat pienoinen yllätys, koska sitä ei pidetty ollenkaan kliseenä. Toisaalta esimerkiksi Raimo Väyrynen ulkopoliittisesta instituutista huomautti yhteenvedossaan, että onko järkeä, että Suomessa liikkuessa tulee vastaan kymmeniä kylttejä, joissa lukee ”Ammattikorkeakoulu”.

Helsingin Sanomissa oli myös osuva pääkirjoitus kesällä, jossa sanottiin, että oppilaitokset antavat koulutusta sen tähden, että olisi virkoja; eivät sen tähden, että opiskelijat työllistyisivät ja saisivat töitä ja/tai että kansakunta menisi eteenpäin. Valtionosuuksien käytössä on myös ilmennyt väärinkäytöksiä valvonnan puutteen vuoksi.

Jälkikirjoitus 12.08.2016 Kirjoituksen jälkeen paljastuikin sitten se kaikkien valtionosuuksien väärinkäytösten äiti Jalasjärvellä. Opetusministeriö karhusi alunperin Jalasjärven aikuiskoulutuskeskukselta 40 miljoonaa takaisin, sitä kohtuullistettiin jonnekin 30 miljoonaan. Kävin siellä itsekin koulutuksessa juuri tämän takia ja mielenkiinnosta ja tutkin ministeriön lausuntoja ja ihmettelin

Esko Aho sanoi terävästi, että perusopetus ja yliopisto-opetus on pidettävä erillään. Kuulostaa itsestäänselvältä, mutta en voi pitää ihan oikeana suuntana sitäkään, että yliopistot vaativat sisäänpääsyssä ”mahdottomia” ja opiskelijoiden on melkeinpä opiskeltava yliopistotason opintoja päästäkseen haluamalleen alalle. Voisi olla hyvä helpottaa sisäänpääsyä (yleensä muualla Euroopassa), mutta karsintaa tehtäisiin sitten opintojen edetessä.

Toisaalta peruskoulun pitäisi olla riittävän ”helppo” ja olisiko lukionkin palattava juurilleen ja annettava hyvä yleissivitys, mutta pelkästään se.

Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen esitti puheenvuorossaan uudempia innovaatiotyyppejä: sosiaaliset ja organisatoriset.

Olisiko organisatorista ”innovointia” ainakin rekrytointitapojen muutos. Sehän viimekädessä ratkaisee, miten organisaatioissa toimitaan ja kuinka ne menestyvät. Sitä ei pidetä tärkeänä, ellei ole suorastaan työvoimapula käytännön työntekijöistä jollakin matalapalkka-alalla (ehkä sekin pula meni jo). Onko ainoa oikea tapa rekrytoida samantyyppisiä ihmisiä kuin ollaan itse ja muut samassa organisaatiossa; toki turvallista, mutta tuleeko sillä tavalla innovaatioita ja uusia ajatuksia? alkuun

YHTEENVETO - BITTINIKKARIT JA PAPERI-INSINÖÖRIT LEIVÄTTÖMÄÄN PÖYTÄÄN

” Uusia ajatuksia toteutetaan vanhoilla rakenteilla”

Otsikko jäi mieleen jostain kolumnista viime kesänä. Tarkemmin siinä sanottiin, että bittinikkarit ja teollisuusihmiset löytävät itsensä leivätttömän pöydän äärestä piankin. Olisiko niin, että se ohjelmointi ja sellunkeitto ei enää lyö leiville, olisiko se myönnettävä.

Voisiko jopa peruskoulun opettaja ”tuotteistaa” hyvän peruskoulutusjärjestelmämme ja saada sitä myydyksi ulkomaille?

Onko suomalainen yrityskulttuuri sellainen, että se mahdollistaa ihmiselle kehittävän työkierron erityyppisissä organisaatiossa ja vaihtelevissa tehtävissä sitä haluaville. Vai syntyykö se eteenpäinmeno olemalla koko työikä samoissa töissä? Onko kehittymisellä mahdollisuuksia, kun johtajat johtavat aina vain samantyyppisiä organisaatioita ja kiertävät niissä; tosin julkisella puolellahan ovat ikuisuusvirat.

(Esko Aho on johtanut koko Suomea ja nyt Nokiassa hieman pienempää kokonaisuutta, ajatteli opiskellakin (opiskeli myös) poliitikonuran vaihteluksi (lopuksi). Siitä nousikin mahtava haloo. Luovuus ala-, ja tehtäväkiertoa tekemällä vaatii kovaa työtä, suhteita, vaikka sen pitäisi olla aivan luonnollista.)

alkuun

05.10.2009